Suomen sosiaalipsykiatristen yhteisöjen keskusliitto matkasi keväällä Lontooseen tutustumaan paikallisiin mielenterveypalveluihin ja syventämään ajatuksia kokemusasiantuntijuudesta. Kymmenhenkinen ryhmä koostui suomalaisista palveluntuottajista ympäri maan. Matkanjohtajana toimi Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen toiminnanjohtaja Markku Kärmeniemi. Niemikotisäätiö on vuodesta 2013 kuulunut keskusliittoon ja edustin säätiötä kyseisellä matkalla.
Viiden päivän aikana ryhmä tutustui englantilaiseen palvelujärjestelmään, suurimpiin palveluntuottajaiin ja kävi vilkasta keskustelua länsimaisen mielenterveystyön tilasta ja tulevaisuudesta. Keskusteluissa painottuivat talouden globaali heikkeneminen, joka ajaa palveluntuottajat ahtaalle. Toisaalta julkisen rahoituksen väheneminen tuottaa innovatiivisia palveluita ja toisenlaista, tuoretta ajattelua mielenterveystyöstä. Tämä korostui varsin selkeästi englantilaisessa järjestötyössä, joita pyörittävät sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten lisäksi palvelun käyttäjät ja kaupallisen alan osaajat. Tässä ehkä selkein ero suomalaiseen järjestötyöhön. Meillä palvelut luodaan melko yksioikoisesti hoitotyön näkökulmasta ja hoitotyöntekijöiden toimesta.
Itse koin, että englantilainen psykiatrinen hoitotyö ei pärjää vertailussa Pohjoismaille. Hienovaraisesti voin myös todeta, että englantilaisessa luokkayhteiskunnassa eivät palvelut tavoita kaikkein suurimmassa hädässä olevia. Karkeasti ajateltuna; mielenterveysongelmat ovat Briteissä korkeintaan keskiluokan ongelma. Hoitotyön menetelmät, asumispalveluiden laatu ja laadunvalvonta ovat pohjoisessa Euroopassa korkeammat. Koska käytännössä laadunvalvontaa ei ole, englantilaisten mielenterveyspalveluiden tarkempi tarkastelu toisi varmasti esiin myös räikeitä ylilyöntejä.
Siinä missä englantilaiset ovat edellä, ovat tuotteiden ja palveluiden brändäys, alan käsitteistö ja yleinen aktivismi. Palveluja tuotetaan ja kehitetään enemmän asiakaslähtöisesti, päinvastoin kuin meillä täällä Suomessa ja Pohjoismaissa. Tästä syystä käsitteistö ja palvelut ovat helpommin lähestyttäviä. Kun meillä Suomessa masentunut ihminen ohjataan psykiatrian poliklinikan kautta mielialahäiriökeskukseen, saa lontoolainen palvelunsa Mind-organisaation kautta Recovery Collegesta. Englannissa ei puhuta kuntoutujasta eikä asiakkaasta vaan avopuolella oleva henkilö on Service user (palvelun käyttäjä). Käsitteistö on tulos perinteisestä brittiläisestä aktivismista, pitkälle kehittyneestä kokemusasiantuntijuudesta ja kaupallisesta brändäyksestä. Englannissa on osattu ja uskallettu yhdistää hoitotyö, kaupalliset voimavarat ja ”hulluus”. Toinen merkittävä tulos edellä mainituista on palveluntuottajien tunnistettavuus. Esimerkkinä: Kun lontoolaisilta kysytään mikä on Mind, kykenee jopa 20% vastaajista tähän vastaamaan. Kuinka moni helsinkiläisistä tunnistaa Niemikotisäätiön…?
Eli kysymys kuuluu; milloin meillä härmässä kuntoutetaan palvelunkäyttäjiä selviytymiskeskuksissa? Ovatko suomalaiset lääkärit, hoitajat ja sosiaalityöntekijät valmiita kuuntelemaan palvelun käyttäjiä ja työskentelemään yhdessä heidän kanssa? Ja kuka tuon ensimmäisen ison Selviytymiskeskuksen avaa, Niemikotisäätiökö…?
Helsingissä 18.9.2014,
Olli Laitila
Niemikotisäätiön asumisvalmennusyksikkö SKARPPI
