Niemikotisäätiön yksiköissä on koronarajoitustenkin aikana monipuolisesti tukea sekä puhelimitse että etä- ja lähitapaamisinakin.

Ota yhteyttä omaan ohjaajaasi tai yksikköösi. Palvelut ovat sinua varten myös etänä.

Koronaohje

Jos tunnet koronaoireita (päänsärky, haju- tai makuaistin häiriöt, nuha, yskä, hengenahdistus, voimattomuus, väsymys, lihaskivut, kurkkukipu, kuume, pahoinvointi, ripuli), toimi näin:

  1. Ota yhteyttä yksikkösi ohjaajaan. Yöaikaan voit ottaa yhteyttä päivystysnumeroon 050 573 5658 tai sähköpostitse paivystys@niemikoti.fi
  2. Tee oirearvio Oma olossa (https://www.omaolo.fi/palvelut/oirearviot/649) tai jos et pysty tekemään oirearviota, soita koronavirusneuvontaan p. 09 310 10024 (päivittäin klo 8–18) ja muina aikoina Päivystysapuun, p. 116 117.
  3. Odota ohjeita äläkä mielellään tapaa ketään ennen tarkempien ohjeiden saamista.

Palvelunkäyttäjä, saat apua sähköiseen asiointiin ja yhteydenpitoon Mieli Töihin -yksiköstä. Lue lisää.

Onko sinulla hyvä linkki, joka voisi auttaa korona-pandemian aikana? Lähetä se meille tällä lomakkeella!
Linkkivinkki

Brändätään hulluus!

Suomen sosiaalipsykiatristen yhteisöjen keskusliitto matkasi keväällä Lontooseen  tutustumaan paikallisiin mielenterveypalveluihin ja syventämään ajatuksia kokemusasiantuntijuudesta. Kymmenhenkinen ryhmä koostui suomalaisista palveluntuottajista ympäri maan. Matkanjohtajana toimi Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen toiminnanjohtaja Markku Kärmeniemi.  Niemikotisäätiö on vuodesta 2013 kuulunut keskusliittoon ja edustin säätiötä kyseisellä matkalla.

Viiden päivän aikana ryhmä tutustui englantilaiseen palvelujärjestelmään, suurimpiin palveluntuottajaiin ja kävi vilkasta keskustelua länsimaisen mielenterveystyön tilasta ja tulevaisuudesta. Keskusteluissa painottuivat talouden globaali heikkeneminen, joka ajaa palveluntuottajat ahtaalle. Toisaalta julkisen rahoituksen väheneminen tuottaa innovatiivisia palveluita ja toisenlaista, tuoretta ajattelua mielenterveystyöstä. Tämä korostui varsin selkeästi englantilaisessa järjestötyössä, joita pyörittävät sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten lisäksi palvelun käyttäjät ja kaupallisen alan osaajat. Tässä ehkä selkein ero suomalaiseen  järjestötyöhön. Meillä palvelut luodaan melko yksioikoisesti hoitotyön näkökulmasta ja hoitotyöntekijöiden toimesta.

Itse koin, että englantilainen psykiatrinen hoitotyö ei pärjää vertailussa Pohjoismaille. Hienovaraisesti voin myös todeta, että englantilaisessa luokkayhteiskunnassa eivät palvelut tavoita kaikkein suurimmassa hädässä olevia. Karkeasti ajateltuna; mielenterveysongelmat ovat Briteissä korkeintaan keskiluokan ongelma. Hoitotyön menetelmät, asumispalveluiden  laatu ja laadunvalvonta ovat pohjoisessa Euroopassa korkeammat. Koska käytännössä laadunvalvontaa ei ole, englantilaisten mielenterveyspalveluiden tarkempi tarkastelu toisi varmasti esiin myös räikeitä ylilyöntejä.

Siinä missä englantilaiset ovat edellä, ovat tuotteiden ja palveluiden brändäys, alan käsitteistö ja yleinen aktivismi. Palveluja tuotetaan ja kehitetään enemmän asiakaslähtöisesti, päinvastoin kuin meillä täällä Suomessa ja Pohjoismaissa. Tästä syystä käsitteistö ja palvelut ovat  helpommin lähestyttäviä. Kun meillä Suomessa masentunut ihminen ohjataan psykiatrian poliklinikan kautta mielialahäiriökeskukseen, saa lontoolainen palvelunsa Mind-organisaation kautta Recovery Collegesta. Englannissa ei puhuta kuntoutujasta eikä asiakkaasta vaan avopuolella oleva henkilö on Service user (palvelun käyttäjä). Käsitteistö on tulos perinteisestä brittiläisestä aktivismista, pitkälle kehittyneestä kokemusasiantuntijuudesta ja kaupallisesta brändäyksestä. Englannissa on osattu ja uskallettu yhdistää hoitotyö, kaupalliset voimavarat ja ”hulluus”. Toinen merkittävä tulos edellä mainituista on palveluntuottajien tunnistettavuus. Esimerkkinä:  Kun lontoolaisilta kysytään mikä on Mind, kykenee jopa 20% vastaajista tähän vastaamaan. Kuinka moni helsinkiläisistä tunnistaa Niemikotisäätiön…?

Eli kysymys kuuluu; milloin meillä härmässä kuntoutetaan palvelunkäyttäjiä selviytymiskeskuksissa? Ovatko suomalaiset lääkärit, hoitajat ja sosiaalityöntekijät valmiita kuuntelemaan palvelun käyttäjiä ja työskentelemään yhdessä heidän kanssa? Ja kuka tuon ensimmäisen ison Selviytymiskeskuksen avaa, Niemikotisäätiökö…?

Helsingissä 18.9.2014,
Olli Laitila
Niemikotisäätiön asumisvalmennusyksikkö SKARPPI

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös