Ihmiselle on tärkeää olla yhteydessä ja tuntea kuuluvansa johonkin. Hyvä yhteys itseen, toisiin ja luontoon auttaa tasapainottamaan elämää. Johonkin kuuluminen on keskeistä, sillä kokemus irtiolemisesta ei ole ihmiselle hyväksi. Kuulumisen kokemus sitä vastoin auttaa voimaan hyvin ja kukoistamaan, sillä se merkityksellistää elämää, laajentaa huolenpidon piiriä sekä tekee ihmisen tietoiseksi omista vaikutusmahdollisuuksista.
Merkityksellinen maailmasuhde on elämäkeskeinen, ei yksilökeskeinen. Todellisuus on toisiinsa kytkeytyvien asioiden muodostama kokonaisuus, johon kuuluu liittymistä, kuulumista ja osallisuutta. Elämäkeskeinen asenne olisi kutakuinkin tällaista: ”minä olen maailmaa varten”, yhteyksiin perustuva maailmankuva, systeemisyys ja kytkeytyminen sekä merkityksellisyys ja altruismi. Sitä vastoin yksilökeskeistä asennetta kuvataan irralliseksi, eristyneeksi, egoismiin ja mielihyvään keskittyväksi. Se on pistemäistä, kun taas toisen asemaan itsensä kuvitteleminen on edistymisen avain, sillä se toimii moraalin perustana, uudistumisen lähtökohtana sekä merkityksellisyyden lähteenä.
Viimeisten vuosien kehityskulun myötä yksilökeskeisyys on lisääntynyt, kilpailu kiristynyt, suorituskeskeisyys voimistunut ja jokapäiväinen elämä pirstaloitunut. Näistä on seurannut kasvavaa riittämättömyyden, merkityksettömyyden ja arvottomuuden kokemusta. Sanotaankin, että köyhyyttä on se, ettei ole yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa jakaa elämän ilot ja surut. Resilienssiä kasvattaa ja vahvistaa sekä ihmistä voimaannuttaa kuuluminen yhteisöön, jossa on mahdollista kokea arvostusta ja kunnioitusta, pätevyyttä ja osaamista, itsensä ylittämistä ja likoon laittamista, liittymistä ja kuulumista sekä mielen ylevöitymistä ja elämästä haltioitumista. Nämä tekijät saavat ihmisen kukoistamaan.
Tulevaisuuden työtä voisi olla kaikki se, minkä avulla ratkaistaan yhteiskunnallisia ja planetaarisia ongelmia. Työtä olisi palkkatyö, yrittäjyys ja vapaaehtoistyö. Työelämätaitoja voisivat olla luova, analyyttinen ja systeeminen ajattelu sekä uteliaisuus ja uuden oppiminen. Kokonaisuus koostuisi tiedoista, taidoista, asenteista, arvoista, uskomuksista ja maailmankuvasta. Ehkä ei enää tarvitsisi tehdä työtä vain siksi, että talous kasvaisi kuten nykyään tapahtuu.
Miten kokemusasiantuntijat voisivat olla mukana työelämän murroksessa – ehkä osaltaan auttamassa asenteiden muuttumisessa ja inhimillistämisessä? Voisiko esimerkkimme auttaa stigman purkamisessa?
Lähde: Arto O. Salosen webinaari keväällä 2026
