Uutta toipumisorientaatioksi nimitettävää toimintamallia on viime vuosina alettu tuoda käytäntöön myös Niemikotisäätiöllä. Toipumisorientaatioon sisältyy mm. osallisuuden, voimaantumisen, myönteisen minäkuvan ja merkityksellisen elämän käsitteet.
Asiakkaan näkökulmasta toipumisorientaatio tuo arkeen positiivisia muutoksia. Osallisuuden periaatteen kautta pyritään antamaan kuntoutujalle mahdollisuus osallistua oman kuntoutuspolun suunnitteluun yhdessä henkilökunnan kanssa. Osallisuus tarkoittaa myös kuntouttavaan yhteisöön kuulumista ja siihen liittyviä sosiaalisia kontakteja. Osallisuudella on parantava vaikutus sosiaalisten kontaktien tuoman elämänilon ja arvostuksen kautta.
Voimaantuessaan kuntoutuja kykenee yhä parempaan arjen hallintaan itsenäisesti ja oma-aloitteisesti. Voimaantumista tukee, kun saa onnistua ja huomaa olevansa kykenevä itsenäiseen elämään. Tähän päästäkseen tulee harjoitella haastavien tilanteiden ratkaisemista sovussa ja oppia kokemuksen kautta, että selviytyminen on mahdollista. Usko omaan selviytymiseen kumpuaa positiivisen palautteen voimasta.
Tärkeää on myös oman itsen arvostaminen. Stigmatisaatio hälvenee sillä, että näkee itsensä kelpaavana. Omalla kohdallani olen positiivisen palautteen ja onnistumisen avulla alkanut voittaa pelkoja ja myös häpeää sairaudestani. Se on vienyt minäkuvaani parempaan suuntaan. Nykyisin uskallan olla julkisesti skitsofreenikko menettämättä arvostustani itseäni kohtaan.
Vaikka uskonkin, että diagnoosini on pysyvä ja tulen aina tarvitsemaan lääkitystä, on elämällä minulle paljon annettavaa. Niemikotisäätiöllä saan olla mukana monenlaisissa tehtävissä ja saan samalla sosiaalisia kontakteja sekä onnistumisen kokemuksia. Tämä kaikki edellä kuvaamani vahvistaa elämäni merkityksellisyyttä.
Toipumisorientaatio on mielestäni paras toimintamalli, koska siinä kohdataan ihminen ihmisenä molemminpuolista arvostusta ja kunnioitusta ylläpitäen. Kuntoutuja ei ole pelkkä kohde, jota operoidaan, vaan saa oikeasti tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Heikki Krook
