Teksti: Santtu Kosonen ja Petri Kotilainen

Lähdimme Elviksestä elokuun ensimmäisenä maanantai-iltapäivänä Niemikotisäätiön pikkubussilla. Määränpäänä oli Loviisan Almintalo.  Mukana olivat Kaisa, Heini, Petri, Santtu ja kuskina toimi Teppo. Sää oli aurinkoinen ja taivas näyttäytyi hyvin, jopa taiteellisena näkynä. Tunnin matka Loviisaan taittui nopeasti jutustellessa ja kuulumisia vaihtaessa. 

Ensimmäinen näky Loviisan keskustaan saapuessa oli tien päässä näkyvä vanha punatiilinen kirkko. Se on uusgoottilaistyylinen luterilainen kirkko, joka on valmistunut vuonna 1865. Kiertelimme autolla ympäri Loviisan keskustaa ja löysimme itsemme pian Laivasatamasta. Laivasatamassa on punamullalla maalattuja aittoja, joissa myydään erilaisia käsityöesineitä. Kävimme syömässä satamassa olevassa ravintolassa, minkä jälkeen lähdimme etsimään Almintaloa, jossa olisi yhteisnäyttelyn avajaiset. 

Kävimme toisen, sillä hetkellä suljettuna olevan, gallerian ovella ennen kuin löysimme Almintalon. Sekin on aika vanha rakennus kirkon tapaan, rakennettu 1907 ja edustaa jugendtyyliä.

Kun pääsimme näyttelypaikalle, tuotti hieman vaikeuksia jokaviikkoisen Niilo-kahvilan pitäminen ja yhtäaikainen taidenäyttelyn avajaisten alkumaljan nostaminen. Niilon koke taipui siihen ansiokkaasti kuitenkin. Tervetuliaismaljan ja avauspuheen jälkeen pääsimme tutustumaan näyttelyyn ja otimme kuvia käynnissä olevaan Niilon kahvilaan osallistujille nähtäväksi. Kahvilassa esitettiin kysymyksiä näyttelystä ja myös suoraan Vesalle, joihin vastattiin Niilon välityksellä. Niilo osoitti tässäkin hienosti sen, missä kaikissa tilanteissa sitä on mahdollista käyttää.

Kyseessä oli yhteisnäyttely ja olimme tulleet erityisesti katsomaan Vesan teoksia. Vesa on vanha Kulttuuripaja Elviksen kävijä.

Vesa Jämsenin työt olivat suurimmaksi osaksi abstrakteja, paljon kirkasvärisiä neliöitä sisältäviä teoksia. Teokset edustavat de stilj -tyylisuuntausta, josta Vesa on tällä hetkellä kiinnostunut. Vesa kirjoittaa esittelytekstissään “En tiedä, olenko taiteilija, mutta maalaan voidakseni paremmin, ja koska pidän maalauksistani.” Voin todeta että Vesa on taiteilija isolla T:llä.

Näyttelyyn osallistuneiden taiteilijoiden tyylit erosivat paljon toisistaan, mikä oli hyvä juttu. Hannu Hyrskeen kuparipiirrokset olivat pikkutarkkoja ja humoristisia etsaus- ja akvatintatekniikalla tehtyjä teoksia. Terhi Hulkon puuaiheiset maalaukset olivat mielenkiintoisia. Hänellä oli myös käsitetaiteellinen teos: piironki jonka päällä kasvoi oksia ja laatikoissa oli pieniä puuaiheisia piirroksia.

Yläkerrassa oli helsinkiläisille vieraille hieman tutumpia elementtejä. Siellä oli Helsingin maisemista maalattuja tauluja, joita arvuuttelimme joukolla. Melkein kaikki Helsingin näkymät tunnistettiinkin.

Kierreltyämme puolitoista tuntia näyttelyssä ja kun olimme käyneet ottamassa kuvia Loviisan kirkosta, lähdimme paluumatkalle Helsinkiin. Paluumatka sujui menomatkan tavoin  jutustellessa.

Loviisan taidekeskus
Almintalo
Brandensteininkatu 3, 07900 Loviisa
Näyttelyn kesto 2.8.-21.8.2022

ti-su klo 11-17