Aina voi olla hissitön huhtikuu

Kaksi asiaa mitä rakastan on 1) kevät ja 2) liikunta/urheilu.

Liikunnan edesauttaminen elämässä perustuu sille, että halua ja intoa riittää. Harva käy koko elämänsä kuntosalilla tai golfaa. Mutta jotkut tekevät niin. On siis keksittävä, miten itse pitää liikkumisen halun ja innon yllä. Itse perustan innon pysymisen vaihtelulle. Käyn maanantaisin kuntosalilla – ”plääh, aina”. Tiistaisin kuntosalilla ja uimassa, ”aina vaan”. Mutta keskiviikkona pidän päivän taukoa. Ja torstaisin joogailen, asahitan tai teen youtubesta vatsatanssia. Ja niin edelleen. Vaihtelu.

Halun ja innon ohella yksi monille ongelmaksi koituva on ajankäyttö. Mutta tämä voikin olla helppo juttu mielenterveyspalvelujen käyttäjälle. Suuri osahan meistä – kuten minä itse – on sinkkuja ja monia vaivaa vielä välillä tekemisen puute. Tässä niistä ongelmista tulee käypää valuuttaa. Aloitan allakan täytön joka viikko liikunnoilla. Se on yksi konsti. Toinen on ajatella, että liikunta on ”puuttuva elämänkumppanini”. Sille täytyy viikosta löytyä tunteja. Liikunta tuo hyvän olon ja liikkuessa vinttiosasto lepää, aivot lepäävät. Se on melkein kuin luonnon oma ahdistuslääke.

Alku voi tökkiä, jos on vaikka päässyt rapakuntoon tai on hirveästi (tai jonkun verran) ylipainoa. Mutta jokainen minuuttikin vie ihmistä liikunnallista elämäntapaa kohti. Tai miten pitkälle haluaakin edetä. Voi myös olla huonot polvet tai jotain muuta kremppaa. Muistelen aina käsipainoja hakiessani edesmennyttä Olli Lindholmia, joka  kerran joutui kuntouttamaan olkapäätään. Iso mies nosti aluksi vain 2 kilon painoja. Varmasti otti luonnon päälle, mutta kylläpä hän taisi kuntoutuakin. Youtube on myös siitä hyvä liikuntakaveri, että sieltä löytyy muunmuassa maailman lyhyimmät ja helpoimmat treenit.  Vaikkapa 10 minuutin seisomajooga. Jotain millä aloittaa ennenkuin voi puhua viikon mittaan treenatuista tuntimääristä ja montako tuhatta askelta on tullut otettua. Ensin tulee aloitus, sitten vasta sitkeys ja tulokset.

Liikunta on hyvä elämänkumppani. Voi myös käydä niin, että liikunnan harrastaminen saa tekemään lisää liikunnallisia valintoja. Itse olen enemmän sisäliikkuja kuin ulkoilmassa reippailija, mutta rakastan tosiaan kevättä. Jopa sitä kahden viikon masennusta, jonka liika valo saa aikaan. Liikunta, niinkuin kevätkin, on hyvä tapa tuoda valoa elämään. Ja vaikka porrastreeni on vihoviimeinen kaikista liikuntamuodoista, mielestäni, on sillekin aikansa ja paikkansa. Niinkuin silloin kun seisoo valinnan edessä, hissi vai kiipeäminen.