Työvalmentaja Satu Rintala: “Tuettu keikkatyö on monelle ensisteppi kohti työelämää”

Transkriptio:

TT: Terve! Kuuntelet Niemikotisäätiön yhdessä-podcastia, jossa vieraana on työvalmentaja Satu Rintala Valtti Valmennuksesta. Sadun jututtajana viestintäasiantuntija Katja Lampela.

KL: Tällä kertaa jutellaan Sadun kanssa, siitä että mitä työvalmentajan työhön kuuluu. Minkälainen sun työpäivä on yleensä?

SR: No semmoinen keskivertotyöpäivä – sellaista ei periaatteessa ole, koska tilanteet muuttuu ja kalenterit muuttuu. Mutta semmoinen normipäivä on, että mä tuun toimistolle 7.30. Keitän toki kahvit ihan ensimmäisenä, se on tärkein. Sitten käyn sähköpostit ja avaan työpuhelimen, katon, jos sinne on tullut vastaajan viestejä tai tekstiviestejä, niin käyn ne läpi. Tarvittaessa alan heti soittelemaan asiakkaille, jos siellä on jotain tällaista, mihin he tarvitsevat heti jotain neuvoa tai tukea. Tai jos on aikoja peruutettu, niin sitten alan sumplaamaan uusia aikoja tai muita tilalle.

Käyn sähköpostista läpi kaikki verkostot. Asiakkaat harvemmin laittaa sähköpostia, mutta verkostoilta voi tulla kaiken näköisiä. Nyt meillä on taas ensi keväälle rekrymessut tekeillä, niin siihen liittyen on jo täyskuhina päällä.

Sadun mainitsema ensi kevään täsmätyökykyisten rekrymessut pidetään 18. maaliskuuta 2025 Metropoliassa, Helsingin Myllypurossa.

Ensimmäiset tapaamiset mulla alkaa yleensä yhdeksältä tai kymmeneltä. Tapaamiset kestää noin tunnin, joskus puolitoista tai kaksikin. Aina vähän tilanteesta riippuen, että mitä siinä tapaamisessa sillä kertaa tehdään. Ja semmoinen kahdesta neljään tapaamista mulla on päivässä.

Sä sanoitkin, että riippuu tilanteesta, että mitä siinä tapaamisessa tehdään. Kerrotko vähän esimerkinomaisesti, että minkälainen se tapaaminen voi olla?

Jos on ihan ensimmäinen tapaaminen niin, että on vasta nimetty omavalmentajaksi, niin silloin täytetään perustietolomake. Missä käydään tietysti perustiedot, mutta niiden lisäksi vähän sitä senhetkistä psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Ja sitten sitä kuntoutumisen alkutilannetta sekä sitä, että mitä se ihminen ikään kuin multa haluaa. Tietysti sitten kysytään myös diagnoosit ja lääkitykseen liittyvät huomiot ja semmoiset. Mutta jos ihminen ei niitä halua kertoa, niin se ei ole pakollista.

Mutta jos on jo pidempi valmennussuhde, niin siinäkin on vähän kiinni siitä, että onko se ihminen haluamassa opiskelemaan vai töihin. Opiskelemaan haluavien kanssa, jos on jo se ala, niin sitten tehdään sitä kohti töitä. Katsotaan niitä hakuaikoja, tehdään hakuja, valmistaudutaan valintakokeisiin, sen tyyppistä. Tai sitten jos on töihin haluamassa ja on ala selkeä, niin sitten se on ihan semmoiset työpaikkoja etsimistä. Katsotaan mistä löytyy ja onko CV kunnossa. Jos ei, niin sitten tehdään CV. Ja tarvittaessa sitten ihan haastatteluihin harjoitteluita tai sen tyyppistä videohaastattelun harjoittelua ja tekemistä.

Aika laidasta laitaan. Sitten taas, jos ihminen ei tiedä vielä sitä omaa alaa, niin sitten taas tehdään sitä. Mietitään erilaisia, pohditaan eri aloja, kiinnostuksen kohteita. Mä käytän aika paljon nykyään tekoälyäkin siinä. Se on helpottanut tosi paljon. Mä lähden aina kartoittamaan ihmiseltä aika yksityiskohtaisesti vähän semmoista mielikuvaharjoittelua.

Kuvittele, että sä oot menossa töihin. Minkä näköisessä paikassa se työpaikka on? Mitä siellä työpaikalla tapahtuu? Onko se toimisto vai meeksä ulkotöihin? Teeksä fyysistä työtä vai istuksä koko päivän? (Onko sinulla siinä koko ajan se tekoäly mukana? Ei ole vielä. Tää on vasta keskustelua.)

Minkälainen työporukka? Onko sinulla vähän työkavereita vai paljon työkavereita? Käykö siellä asiakkaita vai ootteko te vain työkavereiden kesken? Ihan tällaisia yksityiskohtaisia kysymyksiä.

Kun nämä speksit on katsottu, niin sitten tekoälylle syötetään tämä: “Missä työssä… ja sitten nämä “olisin ulkona, minulla olisi pari työkaveria, ei asiakaspalvelua”. Ja katsotaan, mitä se sieltä antaa. Tulee yleensä neljästä kymmeneen vaihtoehtoon. Ja sitten ruvetaan katsomaan, miltä tämmöinen kuulostaisi. Mitä se vaatii ja niin päin pois.

Kuulostaa aivan loistavalta, todella hyvältä tekoälyn käytöltä.

Se oli oivalluksena hyvä – kiitän itseäni edelleen siitä. Kyllä, minä kiitän sinua myös!

Kun he kiittelevät tuossa toisiaan ja myös minua eli tekoälyä, kerron, että Valtti Valmennuksessa on melko uusi palvelumuoto, tuettu keikkatyö. Siitä jutellaan seuraavaksi.

Tuettu keikkatyöhän on tosiaan sitä, että me saadaan jostain keikka. Se prosessi alkaa siitä, että me mietitään, ketkä tekijät voisivat olla sen alan työstä kiinnostuneet. Voi olla siivoustyön lisäksi arkistointitehtäviä, muuttokeikkoja, maalaushommia. Tämän tyyppisiä meillä näitä on ollut. Kohdennetaan se ihmiselle, jolla löytyisi valmiiksi osaamista siihen työhön.

Jos hän sinne haluaa lähteä, käydään se läpi, että kokeeko hän, että hän haluaa työvalmentajan paikan päälle mukaan. Jos haluaa, niin me järjestetään se, että joku meistä, se ei välttämättä ole oma valmentaja, mutta joku meistä menee sinne mukaan paikan päälle. Työvalmentaja on keikoilla vain ja ainoastaan sellainen tuki ja turva sekä sen perehdytyksen toinen vastaanottaja. Työvalmentaja ei tee itse sitä työtä, vaan nimenomaan muistuttelee työvaiheista. Jos on jotain sosiaalista ahdistusta, niin voi olla tulkkina tai rauhoittelemassa ihmistä. Sellainen henkinen tuki siinä mukana.

Jos ihminen toteaa, että ei, tuttuu hommaa, en tarvitse työvalkkua mukaan, niin ollaan kuitenkin puhelimen päässä. Jos tulee joku ongelmatilanne, niin neuvotaan puhelimitse tai tarvittaessa lähdetään paikan päälle.

Työhön, opiskeluun ja hyvinvointiin ohjaavaa tukea saa kaikista Niemikotisäätiön yksiköistä. Tuki keikkatöihin on otettu hyvin vastaan niin yritysten kuin työntekijöidenkin puolesta.

Se tuettu keikkatyö on tosi hyvä juttu. Kaikki sitä ei halua lähteä tekemään, heidän tavoite on ennemmin pysyvissä töissä tai opiskeluissa. Jotkut haluaa lähteä testaamaan sitä kautta, että minkä pituisia päiviä jaksaa tehdä. Riittääkö fyysinen kunto tehdä vaikka siivoustyötä tai näin päin pois.

Se on aika monelle ensisteppi kohti paluuta työelämään. Vaihtoehtoisesti meillä on myös asiakkaita, jotka ei ole ikinä olleet töissä. On joko vielä niin nuoria, että ei ole ehtineet tai ovat sairastuneet niin nuorina ja nyt vasta sairauden tasaannuttua lähdetään työelämään. Se tuettu keikkatyö on siinä tosi hyvä, että saadaan myös sinne CV:hen työkokemusta.

Meidän toiveena vaan on, että useampi yritys uskaltaisi lähteä kokeilemaan tätä. Ja just nimenomaan kokeilemaan. Jos meiltä jonkun keikan tilaa, niin se ei tarkoita, että aina pitäisi tilata. Se voi olla ihan kertaluontoinen juttu. Ja jos todetaan, että tämä ei sovi meidän tarkoituksiin, niin se on ihan tosi ok. Mutta se uskallus lähteä testaamaan. Koska siinä ei ihan hirveän rahallisestikaan menetä. Ja kun työvalmentajan tuki siinä mukana on kuitenkin ilmasta työnantajalle. Ainoa, mitä siinä ehkä menettää, on sen työnantajan keikkakorvaus. Mutta ei puhuta siinäkään kuitenkaan hirveän isoista summista. Niin semmoista rahallista tappioo ei tule.

Tämä on tietenkin kaiken kokoisille yrityksille hyvä uutinen. Kuin myös se, että myös yritys saa ohjausta alusta asti.

Aina jos tulee uusi yritys, joka olisi kiinnostunut, mutta ei ehkä ihan välttämättä tiedä, niin meidän kanssa on mahdollista sopia semmoinen tapaaminen, missä me kerrotaan, että miten se prosessi etenee, miten se toimii, mitä kautta se keikka tilataan, miten se maksu hoituu. Kaikki tämmöiset asiat käydään läpi.

Ja sitten jos on työpaikka, että työnantaja olisi tästä kiinnostunut, mutta ei ihan tiedä, että mikä homma voisi olla semmoinen, mihin tätä voisi hyödyntää, niin me voidaan tehdä ihan työpaikkakäyntejä. Me voidaan käydä katsomaan, että minkä tyyppistä hommaa siellä ehkä voisi olla. Tai tämmöistä ei kenenkään työtä, mikä sitten kuitenkin jonkun on tehtävä.

Sitten jos siihen tartutaan, niin voidaan miettiä, että okei, onko meillä semmoinen tekijä, joka pystyy sellaisenaan siihen hommaan, vai tarviiko sitä vähän jotenkin sopeuttaa sitä työtehtävää.

Kaikki tämmöinen käydään vuoropuhelussa työnantajan kanssa. Nimenomaan pyritään löytää se oikea homma ja oikea tekijä.

Onko teillä nyt kuinka paljon työnantajia tällä hetkellä? Meillä on suoraan Niemikotisäätiö, se on tosiaan ihan vakio. Useimmat meidänkin keikat tulee Eskotyöltä. Kerro vähän eskotyöstä. Eskotyö on klubitalojen rinnalla oleva tämmöinen vähän niin kuin henkilöstöpalvelu osatyökykyisille. Heidän tämmöisessä keikkaresurssissa on klubitalojen asiakkaita ja sitten meidän asiakkaita. Heillä on ihan erikseen työntekijä, joka hankkii niitä firmoja ja keikkoja. Sitten ne keikat tulee sinne eskotyön WorkPilots-alustalle. Meidänkin kävijät pystyy sieltä niitä bongaamaan itselleen.

Aina ennen kuin lähetään tämmöisiin tuettuihin keikkatöihin tai näihin työkokeiluihin tai muihin, niin me käydään asiakkaan kanssa läpi: miten paljon sä haluut, että sun taustasta puhutaan; haluuksä kertoa, että sulla on jotain tiettyjä haasteita vai haluuksä pyrkiä siihen, että työyhteisö ei tiedä. Sitten tietenkin käydään myös läpi sitä haasteista riippuen, että mikä meidän ajatus on, että olisiko kuitenkin hyvä jotain kertoa. Koska sitten, jos on tietynlaisia haasteita, niin se voi olla hyväkin, että työyhteisö tietää. Silloin he myös suvaitsevat paremmin. Mutta ei ole toistaiseksi tullut semmoista tilannetta, että työyhteisö olisi jotenkin hylkinyt haasteista huolimatta.

Kaikissa töissä on iloiset, mutta myös haasteelliset hetkensä. Millaisia nämä ovat työvalmentajalle?

Iloa tuottaa aina se, kun joku onnistuu jossain. On se sitten isompi asia tai pienempi asia. Tai löytää sen oman polun. Se on voitto suorastaan. Kun ihmisellä on se selkeä, että nyt mä tiedän, tätä mä haluan ja tätä kohti me lähdetään. Tai sitten, kun ihminen löytää just sen oman alan, että mä haluan hakea opiskelemaan tätä. Tai mä haluan tänne töihin. Varsinkin, jos se toteutuu, että oikeasti pääsee sinne alalle hommiin. Tai näin. Ne on niitä kaikista parhaita juttuja.

Mutta sitten on pienempiäkin asioita. Joskus voi olla, että valmennuksen alussa ihmisellä on tosi haastavaa tulla edes paikalle. Tai vaikka olisi etätapaamisetkaan, niin nekin saattaa peruuntua. Syystä tai toisesta on ahdistusta. Pelottaa uudet ihmiset. Silloin alussa, kun ei ole luottamussuhdetta, niin se voi olla tosi vaikea tulla tänne. Siinä vaiheessa, kun se alkaa muuttua, että se ihminen alkaa tulla paikalle. Ja jos ei pääse niin ilmoittaa siitä, että sovitaan uusi aika. Sekin on ihan onnistuminen.

Tosi erilaisia haasteita. Ehkä semmoinen vahvuuksien löytämisen tukeminen. Aika monella on – osittain varmaan sairaudenkin takia – itsetunto aika alhainen. Ja se ajatus jotenkin, että kun en ole ikinä ollut töissä, niin en kelpaa. Se yhteiskunnan normien paine. Kun lähdetään miettimään, että mitä sinä osaat, niin yleisin vastaus on, että “en mitään” tai “en tiedä”. Siinä on ehkä se isoin haaste. Koska vaikka me havaitaan ihmisessä vahvuuksia, on ne sitten tunnollisuus tai sosiaalisuus tai mitä ikinä. Se ei kuitenkaan voi olla suoraan meiltä: että tätä sinä olet. Ihmisen pitää oikeasti oivaltaa se itse ja tunnistaa se itse. Koska vain silloin hän pystyy saamaan siitä voimavaroja, siitä vahvuudestaan. Se on ehkä kaikista haastavinta, että miten sinä saat sen ihmisen huomaamaan hyvän itsessään.

Tärkeintä työssämme on sen vaikuttavuus. Mikä tuottaa sadulle eniten iloa ja motivaatiota?

Kyllä se varmaan on just se, että kun näkee jonkun muutoksen. Kun se ihminen oivaltaa jotain tai etenee jotenkin. Kyllä ne ovat niitä hetkiä, että tämä on kyllä ihan siistiä. Kyllä se on se, mikä kannattelee ehdottomasti.

Lopuksi kuullaan vielä, kuka Satu on. Miten hän tuli Niemikotisäätiön töihin?

Tausta siis, pohjakoulutukselta olen sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Nykyiseltä titteliltä työvalmentaja. Olen käynyt työvalmentajan ammattitutkinnon – tai kuntoutuksen ohjaamisen ja tuen erikoisammattitutkinnon. Lisäksi minulla on mielenterveystyön kliininen asiantuntijuus.

Niemikotisäätiölle periaatteessa olen tullut 2015. Tulin silloin harjoitteluun asumispuolelle. Sitten jäin kesätöihin. Sitten tulin seuraavana kesänä kesätöihin ja seuraavana kesänä kesätöihin. Heti valmistumisen jälkeen sain vakipaikan asumispuolelta. Siellä olin neljä ja puoli vuotta suurin piirtein. Sitten kävin vähän kaupungin puolella pyörähtämään lastensuojelussa. Tänne Valtti Valmennukseen olen tullut kaksi vuotta sitten syyskuussa.

Paljon olet ehtinyt tehdä, nuori ihminen. Kiitos ja hienoa, kun olet meillä töissä.

Kiva olla täällä töissä!