Teatterileiri 4.-6.3.2024
Maanantai. Lähtö aurinkoiseen Kesäharjuun.
Iitti kauniina.
Tunnelma odottava pikkubussissa.
Yhteensä leirillä meitä on yhdeksän henkilöä.
Tunnen, että teatterin tekeminen on aina jännää, ja jotenkin itsensä likoon laittaminen on hetkessä jopa pelon tunteiden kaltaista.
Ensimmäinen päivä kuluu Roosan (ohjaajamme Roosa Hannikainen) ohjaamana. Teemme eri harjoitteita. Leikimme mm. lapsia, poliitikoita ja tv-kuuluttajia. On jotain maagista kehittyä ryhmänä. Toiseen luottaminen. Nimileikillä aloittaminen tuntuu joskus vaikealta, mutta tunnemme nyt toisemme paremmin. Juuri heittäytyminen voi tuntua haastavalta. Mutta olemme hyvissä käsissä. Uskaltamisen ilmapiiri.
Jotenkin minulla itselläni kummittelee suomalainen teatteri. Sen ehkä korostettu fyysisyys ja jonkinlainen perimmäisen totuuden esittäminen, etsiminen. Rajut jutut.
Mutta tuntuu, että kaikki me teokseen osallistuvat olemme ehkä jo kokeneet valmiiksi raskaita asioita johtuen taustoistamme kuntoutujina. taustamme ovat jo valmiiksi rajuja jotenkin.
Tiistaina paljastamme itsemme Eveliinan (Eveliina Lafghani, Taiteen Sulattamo) harjoitusten mukana. Mukana on leiriläisen räppiosaamista ja improvisaatioharjoituksia. Saamme myös tärkeitä vinkkejä näyttelijäntyöhön.
Leirin aikana mietin, mikä on pokerinaamavalehtelun ja näyttelemisen ero.
Haluaisin itse tehdä teatterista mukavan kokemuksen katsojalle. Toivon että se välittyy. Onhan elämä jo itsessään rankkaa.
Kiteyttääkseni koko leirin;
Leikimme ja riehumme vapaasti kolme päivää. Ja Kesäharjun keittiö vakuutti jälleen!
Ensi kertaa odottaessa.
Tulee huimaa saada luoda tämä esitys Taiteen Sulattamon kanssa.
Kare
Linkki hankkeeseen; https://taiteensulattamo.fi/toiminta/solidaarisuushanke/
