Lunta vihmoo ja tuuli osuu kasvoille. On melko pimeää ja synkkää. Saatammekin miettiä mistä saisimme lisää voimavaroja ja jaksamista. Yhdelle se voi olla ystävien kutsumista kylään, toiselle tapaaminen kivassa kahvilassa kodin ulkopuolella. Joskus se voi olla pyjamapäivän pitämistä: sitä, ettei ole kenenkään käytettävissä tai saavutettavissa. Toisinaan se voi olla käpertymistä sohvan nurkkaan seurana hyvä kirja, sarja tai lempimusiikki sekä kuppi kuumaa juomaa.
Olisiko sydäntalvella, silloin kun on pimeintä ja kylmintä, mahdollista olla lempeä ja ymmärtäväinen itseä kohtaan? Aina ei voi olla tehokas, aina ei tarvitse jaksaa. Myötätunnosta ja empatiasta itseä sekä toisia kohtaan voi ammentaa uutta asennetta elämään. Ympäristö ja luonto kutsuvat enenevään lepoon, voisinko suoda sitä itselleni ja toisille? Josko suorittaisin vähän vähemmän? Planetaarisen ajattelun myötä voisimme elää hieman vuodenaikoja mukaillen, siten kuin muinoisina aikoina. Näin ihminen olisi osa luontoa, aivan niin kuin oli muun muassa ennen teollistumista.
Kaamosoireilu on talvella tavallista (jopa 25 % Partosen mukaan, 2023). Se liittyy vuodenaikavaihteluun ja valon puutteeseen – erityisesti aamun valon vähäisyyteen. Oireina on yleensä liikaunisuutta (eli uni ei ole virkistävää, vaikka nukkuisi pitkään) ja ruokahalun kasvua (makeanhimoa). Kaamosväsymystä voi ennaltaehkäistä säännöllisellä liikunnalla valoisaan aikaan, terveellisellä ruokavaliolla, joka kattaa D-vitamiinilisän sekä sosiaalisilla suhteilla ja ajanvietteellä, jotka lisäävät yhteenkuuluvuutta, antavat tukea ja kannustavat harrastusten pariin. Varsinaisen kaamosmasennuksen, joka on vakavan masennuksen tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön alatyyppi, hoidossa korostuu riittävän tehokas kirkasvalohoito (mm. Partonen 2024). Kyseeseen saattaa tulla myös lääkitys ja kognitiivinen terapia. Myös sarastusvalon käytöstä on usein hyötyä.*
Suomessa on suuri rikkaus siinä, että meillä on neljä vuodenaikaa. Joissain maissa vuodenaikoja on vain kaksi tai jopa yksi. Asuessani Italiassa oli mukavaa, kun talvi oli leuto ja lyhyt, sitä vastoin kevät ja syksyt pidemmät kuin täällä meillä. Myös kesä etelässä on ihanan pitkä. Meidän pakkassää auringonpaisteineen huurteisessa metsässä on postikorttimaisen kaunis. Jospa vain muistaisimme sen, ettei talvella ole pakko elää samalla kiihkeydellä kuin kesällä. Vähempikin riittää hyvin!
*Lähde: Kaamosoireilun ja -masennuksen ennaltaehkäisy, tunnistaminen ja hoitokeinot (2024). Lapin AMK, sairaanhoitajat Elina Hannula ja Jenni Räisänen.
