Niemikotisäätiön Niilo-sovellus on ollut monelle tärkeä yhteisö ja arjen tsemppari – paikka, jossa on voinut asettaa tavoitteita, jutella toisten kanssa ja löytää seuraa sekä merkitystä viikkoihin.
Nyt Niilon tarina on saamassa jatkoa verkossa. Niilo ja Me-sivusto yhdistetään yhdeksi yhteiseksi kohtaamispaikaksi, joka tuo yhteen Niemikoti-yhteisön toimijat, vertaistuen ja sisällöt. Tavoitteena on rakentaa saavutettava ja helposti kehitettävä verkkopalvelu, jossa säilyvät Niilon parhaat piirteet ja syntyy paljon uutta hyvää.
Alla oleva Niilo-tiimin Sannan kirjoittama blogiteksti vie meidät Niilon alkuvaiheisiin ja käyttäjien kokemuksiin – siihen, mistä kaikki sai alkunsa ja miksi Niilon henki elää vahvana myös tulevassa palvelussa.
Haluatko vaikuttaa uuteen palveluun?
Sanna Nevalainen, Niilo-tiimi:
MIKÄ IHMEEN NIILO? – HISTORIAA JA NYKYPÄIVÄÄ
Niin kuin monella muullakin taholla myös Niemikotisäätiöllä on oma sovellus, äppi, Niilo nimeltään, kuten jo Niemikotisäätiön nimi antaa viitteitä. Logona sillä on apina, joka kutsuu kaupungin viidakoiden Niemikotisäätiön digikädellisiä yhteyteen kanssaan ja kauttaan.
Niilossa voi esim. asettaa itselleen tavoitteita, joiden saavuttamisesta kontolle tipahtaa ”piste”, ja koska ollaan viidakon oloissa, pisteen symboli on banaani. Kun banaaneita alkaa kertyä, saa Niilo päähänsä erilaisia hattuja, ja itse käyttäjä saa hyvän mielen, kun on jokin asia tullut hoidettua. Näin Niilo kannustaa aktiivisuuteen.
On Niilo silti muutakin, kuin itsekseen touhuttavien toimien rekisteröintiä. Moni on löytänyt Niilosta yhteisön, jonka kanssa pitää yhteyttä chat-kanavien kautta, on esimerkiksi keskustelua eri aiheisiin liittyvien viestiketjujen kautta. Monen ja allekirjoittaneen itsensä mielestä viikko on hyvä aloittaa maanantaisella chat-kahvilalla, jolloin kokoonnutaan yhtä aikaa laitteille keskustelemaan. Toiminnan pyörimisessä on kokemusasiantuntijoilla iso rooli, onhan Niilo suunnattu toipujilta toipujille.
Kyselin kahdelta Niilon pitkän linjan toimijoilta, miten Niilo näkyy ja on näkynyt heidän elämissään. Ensimmäisenä kysyin historian ensimmäiseltä Niilon digiosaajalta, Tuomakselta Niilon kuvioista ennen ja nyt. Hän itse lähti pyynnöstä mukaan Niiloon, joka on siis aikain saatossa kehittynyt päivitysten myötä, ja esim. digiosaajan rooli on nykyään sen mukaisesti toisenlainen. Hän on nähnyt myös, kun osa porukasta on vaihtunut aikain saatossa. Toiveena Tuomaksella olisi, että Niilo saisi kaikki tarvittavat ehdotetut ominaisuudet. Hänen mielestänsä ennen kaikkea kannattaa liittyä Niilon käyttäjäksi (jos siis on kohderyhmää), onhan Niilo ihan paras äppi!
Toinen alkuajan pioneeri on Santtu, joka on myös toiminut Niilon digiosaajana. Hän muistaa alkuajat optimistisina, Niiloa suunniteltiin ihan ulkomaita myöten leviäväksi äpiksi. Hän pitää Niilon graafisesta ilmeestä, joka kehitettiin silloin. Alkuun kehittämiskuhina oli kovaa myös WhatsAppin puolella. Nykyään Niilo on hänelle chat-puolta enimmäkseen. Chat-kahvilat ja viestiketjut toimivat hyvänä osana arkea, ja saavatpa muut kokemusasiantuntijat sekä Teppo-ohjaaja kiitosta myös. Santtu kaipaisi jonkinlaista päiväkirjatoimintoa Niiloon (mutta eihän Niilon evoluutio ole mitenkään pysähtynyt, kirj. huom.). Chat-ketjuihin sekä chat-kahviloihinkin toivottaisi Santtu uuden ihmisen tervetulleeksi. Kahviloissa välillä vaihdetaan kuulumisia, välillä kokoonnutaan jonkin aiheen ympärille. Alkuun, jos ei vaikka halua osallistua itse keskusteluun, voi seurata sen kulkua. Mutta jos on halua, voi toki tulla itse vaikka vetämäänkin kahviloita.
Minulle itselleni Niilo merkitsee hyväksi havaittua viikon aloitusta maanantai-iltaisin chat-kahvilan merkeissä, joita välillä vedän, ja välillä olen osallistujan ominaisuudessa. Juuri tämä käytäntö kiteyttää mielestäni Niilon hienon periaatteen ja toteutuksen, kaikki voivat osallistua haluamallaan tavalla, ei aina keskustelua johtaen, eikä aina seuraillen. Eri roolit vaihtuvat, niin kuin demokratiassa parhaimmillaan. Minulle arjen tsempparina toimivat tavoitteet. Chateissä olen saanut kokea jotain ”yhteys-plus”-ilmiötä, yhteisö, joka ei aina näy, on olemassa ”siellä jossain”, mikä tekee päivästä aina vähän paremman.
