Alku
Oli ihan vuoden 2004 loppupuoli. Kamala kylmyys ja talvisuus. Olin saanut komennuksen kuntoutustutkimuksesta Malminkartanosta käydä kolmessa haastattelussa Niemikotisäätiöllä, jotta jatkaisin siellä, kun työllistämiseni ei niin sanotusti kannattanut. Kävin ensimmäisenä Paloheinässä ja totesin, että tänne minä haluan. Sinne minä jäin ja juutuin, ehkä alussa hyvässä tai pahassa, lopulta koska itsekin sitä halusin. Mikä oli onni, koska tiettyyn pisteeseen ja joillekin ihmisillehän päiväkeskuksissa käynti kuuluu pakollisenakin. Olen myös tyytyväinen että polkuni johtivat kaikki säätiölle, koska ehkä muissa keskuksissa ei olisi niin matala kynnys juuri minunlaiselleni kävijälle. You never know.
Vaikutus kuntoutumiseen
En ole juurikaan kuntoutunut. Tai voi olla, että tietyssä kunnossa pysyminen on kohdallani se kuntoutumisvaikutus. Mutta minulla on päiväsaikaan elämälle raamia antavaa tekemistä ja sosiaalista kanssakäymistä, joka minulta muuten puuttuisi lähes kokonaan. Osa Haagan toimintatalon toiminnasta on harrastustyyppistäkin. Osassa lähdetään rohkeasti ryhmässä kaupungille tai kauemmaksikin retkelle. Kyllä kävijänä olo lisää aktiivisuutta ja tuo elämään laatua ja sisältöä.
Vertaisohjaajan ja kokemusasiantuntijan tehtävät
Niin vertaisohjaajan kuin kokemusasiantuntijan poluthan minulla alkoivat siitä, että Minna Harju, oma ohjaajani, suositteli minulle niihin ryhtymistä. Kurssien käyminen on tuttua entiselle yliopisto-opiskelijalle. Ja kurssit olivat kivoja. Molemmilla oli tuttuja Haagastakin. Teen tosi vähän vertaisohjaajan töitä. En ole oikein synnynnäinen “ope”. Parhaat hetket vertsikkana on olleet meditaation ohjaamista. Olin hetken kokemuskoordinaattorinakin, siinä oli ehkä vähän liikaa äkshöniä, mutta koen koke-työskentelyn koko ajan mielekkäämpänä ja kivempana. Kunhan ei mene allakka aivan umpeen. Viikkottain olen tavattavissa tukikeskus Helpissä toimintatalon aulassa.
Yhdessä
Olen aina ollut yksin viihtyvää tyyppiä. Lapsena vietin koulun jälkeen iltapäivät kotona kahdestaan koiran kanssa. Kun myöhemmin kysyin vanhemmiltani, että miksi minä sillä lailla yksin hengailin seitsemänvuotiaana, he sanoivat, että olin halunnut niin itse. Olen aina ollut sellainen. Ja on minulla ollut pettymyksiäkin ystävien ja kavereiden suhteen. Mutta silloin, kun yksi rakas paloheinäläinen kuoli, tajusin miten kivoja monet työkaverit säätiöllä olivat! Hänenkin kanssaan oli istuttu noin kymmenen vuotta saman ison työpöydän ääressä ja rupateltu ja vitsailtu tai ihan vaan pakerrettu postitus- ja varaosatöitä. Siinä oli ehtinyt kiintyä useampaankin ihmiseen, joista monet katosivat kuvioista jossain vaiheessa. Aina ei tiedä miksi kadotaan, osa tietysti on jo kuollut. Kai sitä oli huomaamattaan alkanut tykätä monista erilaisista ihmisistä?! Menetettyään usein huomaa miten tärkeä tai kiva joku on.
Henkilökunta
Suuri osa henkilökunnasta on melkoisia persoonia. En usko että tämäntyyppisessä paikassa kukaan työskentelee ilman että todella tykkää työstään. Työtä on paljon ja vastuu on suunnaton. Välit henkilökuntaan ovat varmaan kaikilla enemmänkin tosi hyvän puolella. Ja monet ystävystyvät ohjaajansa kanssa. Meillä on Haagassa sellainen ryhmä kuin perjantaipulinat, jossa kuunneltavan taustamusiikin raikuessa yritetään rupatella ja valmistautua viikonloppuun yhdessä ja henkilökunta on ryhmässä mukana. Ne on tosi laatuhetkiä. Ja muutenkin. Senja esimerkiksi on tosi toimintanainen ja taidekäsityövelhotar. Marko on luontainen johtaja joka saa ihmiset aina nauramaan. Ja jos Minna Harju olisi luonnonmuodostelma hän olisi Tiibet. Minna saa niin vähällä niin paljon tapahtumaan, ymmärtäväisyyden ja lempeyden hengessä. Ja kuitenkin koko ajan ollen niin tyyni ja rauhallinen. Siinä muutama esimerkki.
18 vuotta: mikä oli parasta?
1. Oman paikan löytäminen säätiöltä
2. Lomareissut (kuten Pärnu tai Iitti esimerkiksi)
3. Retket ja luontoretket
4. Tyypit
5. Että on tavallaan työpaikka niinkuin terveillä ihmisillä
6. Erilaiset projektit esimekiksi kokemusohjaajana
7. Asioiden oppiminen ja harrastaminen
8. Tuen saanti joissain tilanteissa
9. Musiikkiryhmät (musiikki yhdistää ja tosi monet kokee musiikin tärkeänä ja kivana)
10. Juhlat ja kohtaamiset
Haagan toimintatalo
Haagan toimintatalo on vaikea saavuttaa, mutta kätkee sisälleen monet mahdollisuudet ja järjettömän liudan tapahtumia ja tilanteita. Ihmisten on tosiaan vaikea löytää tänne. Mutta monelle se on kannattanut. Viimeisin jännä juttu oli, kun minut pyydettiin kertomaan lääkäriopiskelijoille talosta. Seuraavalla viikolla tuli soitto, että Aada, toinen opiskelijoista, on tulossa meille laulun ohjaajaksi kuorolle. Jotenkin nyt tulee mieleen yksi lääketieteellinen tutkimuskin, tutkimus psykoosisairauksista, johon tarvittiin kymmenittäin osallistujia. En tiedä mitä tutkimuksessa todettiin, mutta ainakin on totta, että talo oli mukana tieteen tekemisessä sillä kertaa. Ja on ollut improteatteriakin. Itse Teijo Eloranta, alan suurimpia nimiä, piti meille monen kerran improkurssin, että saamme varmuutta esiintymiseen esimerkiksi vertsikkana. Se oli aivan tajunnanräjäyttävää. Talossa on ollut meneillään tosiaan yhtä sun toista. Tuntuu että tekemisen ja kokemisen mahdollisuudet on aikalailla rajattomat. Tuossa nyt muutama esimerkki.
Maailma kulkee ohi
Maailman asiat ja mielenterveyspalvelujen käyttäjät: eivät aina sovi samaan sekoitukseen. Minulle aika vuodesta 2005 vuoteen 2023 on aikaa, jolloin aloittaessa saatoin vielä lukea Hesarinkin päivittäin, mutta sitten en enää. Tuli vaihe, että seurasin maailman tapahtumia Iltalehden otsikoista. Suosikkini on lukijapalautteet. Mutta sitten tuli korona, ja taloltakin neuvottiin, että jos oikein ahdistaa voi kannattaa jättää maailmantila seuraamatta. En olekaan enää lukenut uutisotsikoita. Puhumattakaan kun tuli sota tuonne ihan viereen. Mieleenpainuvimmat ikävät tapahtumat olivat Bostonin maratonin pommi-isku 2013 ja “luolapojat” Thaimaassa 2018, jossa sukeltajat lähetettiin ikäänkuin kuolemaansa. Ja parhaat Euroviisuvoittomme 2006 ja lätkän olympiakultamme 2022. Lisäksi olen edelleen ihan fiiliksissä Henry Kontisen näyttävästä Wimbledon-voitosta 2016 joka sai koko Britanniankin hurraamaan, koska nelinpelipartneri oli britti.
18 vuotta 40 vuotta
Joka päivä voi olla Niemikotipäivä. Paloheinän työkeskus silloin, Haagan toimintatalo nykyisin; ne ovat tarinoita toivosta. Joku löytää aktivaatiota ennen eläkeikää elämänsä vuosiin, joku toinen oppii heräämään silloin kun valtaosa ihmisistä herää, toiset nousevat takaisin jaloilleen ja lähtevät “tavallisiin” töihin, jotkut kuten minä vain ovat. Ovat vain siellä ja osallistuvat juttuihin. Jotkut oikein odottavat, että arki alkaa ja pääsee taas Haagaan. Jotkut eivät vain työskentele vaan myös asuvat säätiöllä. Paljon ohimenneitä ahdistuksia, paljon isoja tai pieniä projekteja, huonoja ja hyviä elämänaiheita, paluita sairaalaoloista, ystävyyksiä ja jokunen seurusteleva- tai aviopari, joka on solmittu näissä kuvioissa. Paljon elämää, paljon kohtaloita ja tietysti myös paljon puujalkavitsejä.
