Ihmisten motiiveja ei mielestäni kannata arvottaa. Käymässäni työnohjaajakoulutuksessa keskustelimme useaan kertaan siitä, miten itsekäskin motiivi voi olla hyvä motiivi vapaaehtoiskentällä. Nykyisessä individualistisessa yhteiskunnassa asioita tarkastellaan usein kannattavuuden näkökulmasta: onko minulle jotain hyötyä tästä asiasta, kannattaako minun tehdä näin, tähän minun ei kannata sitoutua jne.
Kokemusasiantuntijakoulutuksessa pohditaan myös omia vahvuuksia ja voimavaroja. Tehtävät, joita annetaan pohdittavaksi koulutuspäivien välillä ja jotka johdattavat eri teemojen äärelle, kirkastavat usein näitä kokemusasiantuntijalle tärkeitä työkaluja. Tarkoituksena onkin tulla niistä tietoiseksi, sillä ne auttavat muun muassa työssä jaksamisessa.
Myös kokemusasiantuntijaopiskelijoiden motivointi ja harjaantuminen itsereflektioon ovat välitehtävien keskeisiä tavoitteita. Kokemusasiantuntija tarvitsee työssään kykyä itsereflektioon. Lisäksi ei voi väheksyä itsetuntemuksen ja itsetunnon kasvun merkitystä – niitäkin tarvitaan työtehtävien valinnassa ja niistä suoriutumisessa.
Osa opiskelijoista käy koulutuksen itseään varten ja saa näin henkistä pääomaa. Osalle on tärkeää löytää mahdollisuuksia työllistymiseen. Motiivien moninaisuus on koulutuksemme rikkaus. Suurin osa kokemusasiantuntijoista haluaa vaikuttaa asioihin ja olla mukana muun muassa kehittämässä ja parantamassa palveluita. Näistä heillä on omakohtaista kokemustietoa, joka hyödyttää sekä ammattilaisia että palvelunkäyttäjiä. Tilanne on parhaimmillaan win-win – kaikki hyötyvät.
