Kunkin kuluvan vuoden loppuessa tulee usein mieleen summata vuoden tärkein anti sekä pohtia onnistumisia ja mahdollisia mokia, joista voisi ottaa opiksi. Mikä oli vuoden kohokohta? Entä sellainen asia, jonka mieluummin ohittaisin? Mikä latasi ja mikä vei voimia? Pitäisikö seuraavana vuonna tehdä jotain toisin? Ellei ole varma siitä mitä haluaa, voi myös miettiä niitä tekijöitä, joita ei ainakaan halua arkeensa tai elämäänsä.
Voisinko aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä? Olosuhteita en ehkä pysty muuttamaan, mutta asennoitumiseni niihin pystyn itse valitsemaan. Muutos voi pelottaa ja jännittää, mutta joskus se on välttämätön kokonaisuuden kannalta. Uudet asiat saattavat alussa tuntua hankalilta, mutta tekemällä niitä ne tulevat tutummiksi, osa jopa uusiksi rutiineiksi. Se, mikä sujui kangerrellen hetki sitten, onnistuu kohta jo helposti ja sujuvasti; aivan niin kuin sitä olisi aina tehnyt. Vähän niin kuin tanssi, kun sen osaa.
Inventaariossa pystymme painottamaan negatiivisia tai positiivisia asioita. Sanotaan, että se mihin keskittyy, lähtee kasvamaan. Omassa inventaariossani pyrin olemaan realistinen, mutta suuntautumaan positiiviseen. Päällimmäisenä mieleen nousee kiitollisuus kaikesta hyvästä, mitä elämässäni on. Aina ei ole ruusuilla tanssimista, mutta epäonnistumisesta voi oppia ja seuraavalla kerralla toimia toisin.
Tiedäthän sen tunteen, kun toinen tuntuu pelastavan päiväsi? Pieni hymy kaupan kassalla, oven avaaminen ventovieraalle, kiitoksen ääneen sanominen. Nämä ovat pieniä arjen ihmeitä, joiden antelias jakaminen ei ole itseltä pois eikä maksa mitään. Mutta parhaassa tapauksessa teko pelastaa toisen päivän ja kääntää koko vuoden inventaarion suunnan kohti positiivista!
Hyvää joulun aikaa kaikille 😊
