Teksti: Heikki Krook
Olen Heikki 49-vuotias mielenterveyskuntoutuja. Toimin Niemikotisäätiöllä kokemusasiantuntijana. Nyt kun Niemikotisäätiön toimipaikat ovat koronarajoitusten vuoksi suljettuna, on päivärytmini kokenut muutoksen. Jouten olo on tässä ajassa haastavinta. On keksittävä virikkeitä, jotta mieli pysyisi virkeänä. Olen huomannut, että liikunta on kohdallani auttanut pitämään palaset kasassa. Maanantaisin kävelen tunnin lenkin erään ystäväni kanssa ja lyhyempiä lenkkejä silloin tällöin. Muita virikkeitäkin minulla on, kuten kodin siivous, ompelu ja kitaran soitto. Päivittäin ja viikoittain toistuvat aktiviteetit auttavat pitämään mielen virkeänä. Liika jouten olo ei uskoakseni ole hyväksi psyykelle. Hyvä unirytmi on myös oleellinen osa arkeani. Unettomuus onkin riskitekijä, jota ei kannata sivuuttaa, vaan siihen kannattaa heti hakea apua jos sellaista ilmenee.
Jouten olo vaikuttaa mielialaan niin, että alan pohtia asioita. Sohvalla levätessäni nousee mieleen monenlaisia ajatuksia, jotka usein liittyvät psyyken ominaisuuksiin. Resilienssi tai resilienssin puute ja sen vaikutus haasteista selviytymiseen on viimeaikoina ollut eräs suosituimmista pohdinnan aiheistani.
Kun mietin omaa historiaani huomaan, että oma resilienssini on ollut vaihteleva eri elämäntilanteissa ja eri ikävaiheissa. Silloin kun olin nuorempi, oli vaikeampaa kohdata pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Nyt tässä nykyisessä elämäntilanteessa on alkanut tuntua siltä, että palaset ovat loksahtaneet kohdalleen. Se johtuu monesta osatekijästä. Niemikotisäätiön antama kuntoutus, kristillisissä tilaisuuksissa kokemustarinoiden muodossa saamani opastus, kokemusasiantuntijuus, avohoitokontakti ja läheisteni antama tuki ovat kaikki niitä osatekijöitä, joiden varaan nykyinen terveydentilani hyvin pitkälti rakentuu.
Normit ja niiden omaksuminen on tärkeää meille jokaiselle. Normit ohjaavat sitä, miten ihmisen tulee yhteiskunnassa toimia. Lakisääteiset normit, kuten kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet koskettavat meitä kaikkia. Lisäksi on yhteisöjen sisäisiä normeja, jotka vaikuttavat siihen, miten yhteisöissä toimitaan oikeutetusti. Normien sisäistäminen tai sisäistämättä jättäminen on myös yksi mielenterveyden mittareista. Terve ihminen kunnioittaa yhteiskunnan ja oman yhteisön normeja.
Silloin kun tulee lapsuudessa ja nuoruudessa häirityksi tai kiusatuksi, voi normien omaksuminen jäädä vajaaksi. Käsitykset oikeasta ja väärästä hämärtyvät, kun ei saa normaalia kohtelua. Toimintamallien, minäkuvan ja tunnetaitojen kehittyminen häiriintyy ja mahdollisuus sairastua psykoosisairauteen kasvaa. Tälläinen tilanne voi olla pohjana nuoruusiän skitsofrenialle, johon saattaa liittyä rötöstelyä ja päihteiden käyttöä. Lopulta yhteiskunta joutuu puuttumaan pakolla oireilevaan nuoreen. Se voi nuoresta tuntua haastavalta, jopa ylivoimaiselta ottaa vastaan. Vaikeinta on tunne vapauden menetyksestä. Ensin saattaa herätä voimakasta kapinaa yhteiskuntaa, sen normeja ja auktoriteetteja vastaan. Lopulta kuntoutumisen edetessä kuitenkin pyrkimys sopeutua yhteiskuntaan ja omaksua terveempiä toimintamalleja vahvistuu.
Resilienssi psyyken ominaisuutena on mielestäni oleellinen osa mielenterveyttä, koska sen varaan rakentuu ihmisen kyky selviytyä haastavissa tilanteissa. Resilienssillä tarkoitan psyykkistä palautumiskykyä, joustavuutta ja sietokykyä. Se korostuu erityisesti niissä tilanteissa, joissa joudutaan kohtaamaan epäoikeudenmukaiselta tuntuvia asioita, kuten alistavaa vallankäyttöä. Surua ja pelkoa kokiessaan monelle ihmiselle voi tulla vaikeita tunnetiloja, joiden kanssa selviytymiseen tarvitaan resilienssiä. Resilienssi on mukana myös aina kun kohdataan vaaratilanteita. Silloin on tärkeää kyetä hallitsemaan omaa tunnetilaa, että osaisi toimia tilanteessa tarkoituksenmukaisesti. Omien tunteiden ja tekojen hallinta onkin toinen asia, joka on mielenterveyden kannalta merkittävä. Skitsofreenikon toipumisen kannalta resilienssi ja omien tunteiden ja tekojen hallinta ovat ne toisiaan tukevat kyvyt tai ominaisuudet, joiden varaan toipuminen ja normien omaksuminen hyvin pitkälti rakentuu. Tärkeää on myös luottamuksen löytäminen itseä ja toisia kohtaan.
Elämä on sellaista, että välillä ollaan mukavuusalueella, toisinaan paineen alla. Mukavuusalueella ollaan kun asiat sujuvat hyvin ja on helppoa täyttää omat ja oman yhteisön asettamat odotukset. Silloin riittää pienempikin resilienssi omien tunteiden ja tekojen hyvään hallintaan. Paineen alla ollaan kun on suuria vastoinkäymisiä tai kohtelu on alistavaa, jopa traumaattista. Silloin ei ole helppoa hallita itseään niin, että mieli pysyisi tyynenä ja harkinta hyvänä. Mielenterveyden kannalta ajateltuna ne valinnat mitä kukin meistä haastavissa tilanteissa tekee, määrittävät osaltaan kehityksemme suunnan. Ihminen kehittyy siihen suuntaan, mihin oma mielenkiinto häntä vie.
”Jos otan päämääräkseni, että tahdon kestää paineita turvallisena kansalaisena kaikissa elämäntilanteissa, niin silloin myös ennenpitkää saavutan tuon päämäärän. Kun kaikki tarvittavat kehitysaskeleet on koettu, niin päämäärä on saavutettu ja olen omaksunut siihen tarvittavat tunnetaidot. Olen silloin turvallinen ihminen haastavissakin tilanteissa”.
Tunnetaidot alkavat kehittyä kun ihminen ryhtyy tunnistamaan ja nimeämään omia tunteitaan. Omien tunteiden hyväksyminen johtaa oman identiteetin tiedostamiseen. Kenelläkään ihmisellä ei ole vääriä tunteita, eikä ihmisen tulisi soimata itseään tunteiden takia. Tunteet ovat pohjana kaikelle motivaatiolle. Kuitenkin tulee osata hallita omaa käyttäytymistä niin, että ei ole vaaraksi itselleen tai muille. Terveemmillä valinnoilla lähestytään terveempää minäkuvaa. Pitää siis osata suhteuttaa omat tarpeet yhteiskunnassa vallitseviin normeihin, että osaisi toimia yhteiskunnan ja terveyden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Silloin kehitytään kohti parempia toimintamalleja, tunnetaitojen vahvistuessa. Kyky luottaa itseen ja toisiin on myös tunnetaito.
Näin korona-aikana moni ihminen saattaa kokea yksinäisyyttä tai muita haastavia tunnetiloja. Apua voi saada virikkeistä. Kun on jotain tekemistä ei ehdi murehtia maailman menoa. Joku saattaa kuitenkin kokea asioiden pohtimisenkin viihdyttävänä. Viisainta lienee seurata omaa mielenkiintoa ja tehdä sitä mikä itsestä tuntuu tarkoituksenmukaiselta. Omalla kohdallani pohdinta ja kirjoittaminen täydentävät kitaran soittoa, liikuntaa, ompelua ja siivousta sisältävän päivärytmini. Kun olen ryhtynyt kirjoittajaksi, on asioiden pohdinnastakin tullut tarkoituksenmukaisempaa. Pohdinta on minulle kuin työkalu, jota ilman en voisi kirjoittaa. Siinä vinkki kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille, joilla on ylimääräistä aikaa koronarajoitusten keskellä.
