Suomessa on jokunen villimehiläislaji, mutta erityisesti tarhamehiläiset elävät hoidettavissa yhteiskunnissa, jotka tuottavat ruokaa, jota kutsumme hunajaksi. Hunaja oli aikoinaan lähes ainoa tarjolla ollut makeuttamisaine. Nykyään hunajaa suositellaan terveyskeskuksissakin helpottamaan lievän yskän ja kurkkukivun oireita. Hunaja siis vahvistaa terveyttämme ja siksi moni mehiläistarhaaja aloittaakin aamunsa lusikallisella hunajaa. Myös mehiläisten pölyttäminen on välttämätöntä monille ravintokasveillemme.
Mehiläiset tuottavat hunajan lisäksi pölytyspalveluja kerätessään mettä eri kasveista ja näin kuljettaen siitepölyä kasvista toiseen. Tämä sinänsä runollinen tapahtuma mahdollistaa kasvien suvullisen lisääntymisen ja esimerkiksi monien marjojen ja kasvien hedelmien muodostumisen. Useille ravintokasveillemme tämä on välttämätöntä. Ilman erilaisten pölyttäjien tekemää työtä maailmassa olisi huomattavasti vähemmän ruokaa.
Villipölyttäjien kuten perhosten, mesipistiäisten ja erilaisten muiden hyönteisten määrät ovat vähentyneet ympäristöjen yksipuolistumisen myötä. Monesti tätä koitetaan paikata tarhamehiläisten pölytyspalveluja käyttämällä. Mehiläispesiä viedään lähelle hyönteispölyttäisten kasvien peltoja tai viljelyalaa. Tämä ei tietenkään korvaa villipölyttäjien kantojen vähenemistä. Tilannetta kuvaa se, että mehiläisten pölytystyö on laskettu Suomessa viisi kertaa arvokkaammaksi kuin hunajasato.
Mehiläiset keräävät kasveista mettä ja siitepölyä. Siitepölyä kerätään jatkuvasti toukkien ruokintaan ja mettä käsitellään pesissä niin että siitä muodostuu hunajaa. Hunaja on myös mehiläisten omaa ravintoa, jota ne tuottavat pesään kulutukseen, huonojen päivien ja talven varalle. Tätä ”vararavintoa” mehiläistarhaajat sitten keräävät ja purkittavat. Ammattitaitoisen mehiläistarhaajan velvoitteena on turvata pesien ravinnonsaanti ja kestävyys sadonkorjuun jälkeen. Hunaja on siis monimutkaisempien luonnonketjujen aikaansaannos kuin usein osaamme ajatellakaan. Se on värinsä mukaan painonsa arvoista kultaa, jonka eteen mehiläiset ovat tehneet paljon työtä.
Hunajan keruu voi kuulostaa ryöstelyltä, mutta tarhamehiläisellä ja ihmisellä on pitkä yhteinen historia. Esimerkiksi Suomen oloissa karannut tai muusta syystä hajonnut pesä ei pärjää talvea omillansa. Suomessa tarhamehiläiset luetaan lainsäädännöllisesti löyhästi kotieläimiksi.
Seuraavan kerran kun ostat hunajaa voitkin miettiä purkkisi sisältöä uudella tavalla. Hienon maun lisäksi voit arvostaa pölyttäjätoimintaa. Muistathan varmistaa, että ostamasi hunaja on suomalaista. Silloin tiedät, että ostamasi hunaja on tosiaan hunajaa eikä sokerisiirappia. Hunajaväärennökset ovat maailmalla yleisiä, mutta ainakin vielä Suomessa myytävä hunaja on lähes täydellisesti sitä itseään!
Eli nyt vaan laittamaan suu makeaksi arvostaen mehiläisten tekemää työtä ja hunajan monivivahteista makua!
Niemikotisäätiön asiakaslehti Hyvä mieli 1/25 ilmestyy toukokuun lopussa. Lehden teema on kesän kunniaksi pörriäiset. Tämän jutun lisäksi Hyvä mieli -lehdessä tulee olemaan mm. hyönteishotellin rakentamisohje kierrätysmateriaaleja käyttäen.
Hyvä mieli -lehti jaetaan asiakasasuntohimme postin mukana ja on luettavissa myös muissa yksiköissämme.
