Olen kokemusasiantuntija, koska sairastan psykoosisairautta, minulla on kokemusasiantuntijakoulutus ja toipumiseni on siinä vaiheessa, että olen alkanut jäsentää sairastumiseni ja selviytymiseni vaiheita.
Kun kuusitoista vuotiaana sairastuin skitsofreniaan, en kyennyt kohtaamaan sairauttani, vaan kielsin koko asian pois mielestäni. Monien vaiheiden kautta kului noin vuosikymmen, ennen kuin aloin tietoisesti ja motivoituneena pyrkimään kohti toipumista. Hoidon alussa minua yritettiin kuntouttaa työelämäkelpoiseksi. Kävin työklinikkatutkimuksessa Malminkartanon kuntoutussäätiöllä ja sen jälkeen Nuorten työkodissa työkokeilussa. Oma motivaatio oli tuolloin vielä hukassa, eikä kuntoutuksesta ollut siksi hyötyä. Syynä huonolle motivaatiolle oli ennen kaikkea kolauksen saanut itsetunto. En uskonut omiin kykyihini työelämässä, enkä myöskään mahdollisuuksiini sosiaalisessa elämässä. Toipumiseni kannalta oli ratkaisevaa oppia kokemaan elämäni merkityksellisenä. Hyvää mieltä ruokkivat asiat saavat ihmisen luottamaan itseensä ja muihin. Silloin ihminen alkaa asettamaan itselleen myös päämääriä ja elämänlaatu paranee.
Kaksikymmentäviisi vuotiaana pääsin Sotkanpesän kuntoutuskotiin. Se oli käännekohta elämässäni ja siitä alkoi myös taipaleeni Niemikotisäätiön asiakkaana. Sotkanpesässä meitä kuntoutujia ei kohdeltu alistavasti, vaan meidät otettiin huomioon. Kohtelu oli suurin piirtein samaa, kuin mitä nykyisin kutsutaan toipumisorientaatioksi. Sotkanpesässä sain uusia ystäviä ja kykenin jättämään taakseni ne kaverit, joiden kanssa aiemmin lankesin käyttämään päihteitä. Itsetuntoni alkoi vahvistua, kun sain kokea olevani osa yhteisöä, jossa minua kohdeltiin vertaisena. Sain apua myös musiikkiterapiasta löytäen itsestäni esiintyjän. Esiintyminen bändin kanssa pelotti, mutta sen tekeminen alkoi tuoda rohkeutta ja varmuutta. Enää en ollut ihan niin sisäänpäin kääntynyt, kuin aiemmin.
Motivaation ja itsetunnon vahvistuttua olin valmis pyrkimään ammattikouluun. Suoritin elektroniikka-asentaja koulutuksen ja valmistuin. Samaan aikaan oli käynnistymässä Kulttuuripaja -hanke, johon hain vertaisohjaajakoulutukseen. Minut valittiin koulutukseen ja valmistuin vertaisohjaajaksi Kulttuuripaja Elvikseen, jossa ohjasin erilaisia toiminnallisia ryhmiä nuorille kuntoutujille useiden vuosien ajan. Seuraavaksi opiskelin vertaistuottajaksi Sosped säätiön Mieletöntä Valoa -hankkeen vertaistuottajakoulutuksessa. Mieletöntä Valoa -hankkeen kautta olen päässyt tekemään mediaa. Käytännössä se on ollut radio-ohjelmien, blogikirjoitusten ja videokuvauksen tekemistä. Onpa saatu aikaiseksi oma lehtemmekin nimeltään Valoa. Mieletöntä Valoa -hanke on auttanut minua kehittymään monella tavalla. Olen saanut oppia monia uusia taitoja, mutta tärkein mielestäni on pelkojen voittaminen onnistumisen kokemusten kautta. Se on myös tuonut elämääni merkityksellisyyttä. Myöhemmin olen saanut myös Niemikotisäätiön kokemusasiantuntijakoulutuksen ja toimin nykyisin kokemusasiantuntijatehtävissä.
Yhtenä monista kuntouttavista yhteisöistä Niemikotisäätiö on ottanut toipumisorientaatioajattelun käyttöön kaikkien palvelujensa suunnittelussa ja toteutuksessa. Toipumisorientaatioajattelulla käsitetään palvelujen tuottamista palvelunkäyttäjien näkökulmasta. Kokemusasiantuntijat toimivat tulkkina ammattilaisten ja kuntoutujien välillä niin, että ammattilaiset saavat kokemustietoa, jonka avulla palvelut voidaan kohdistaa vastaamaan kunkin palvelunkäyttäjän tarpeita. Kokemusasiantuntijat voivat myös ohjata toisiaan tai muita kuntoutujia. Lisäksi kokemusasiantuntijat pitävät luentoja, kukin omasta osaamisalueestaan, muun muassa terveydenhuoltoalan opiskelijoille. Kokemusasiantuntijat antavat heille omaan kokemukseen perustuvaa näkökulmaa potilaan, toipilaan tai kuntoutujan arkeen ja siihen, mitä sairastuminen ja sairauden kanssa selviytyminen on ja miltä se tuntuu.
Kokemusasiantuntijoiden käyttäminen on osa Toipumisorientaatioajattelua. Toipumisorientaatioajatteluun sisältyy myös Näkökulma yhteisöön kuulumisesta sen tasavertaisena jäsenenä, voimaantumisen kautta tullut kyky hallita itse omaa elämää, elämän merkitykselliseksi kokeminen ja myönteinen minäkuva. Toipumisorientaatioajattelun päämääränä on parantaa erilaisia diagnooseja omaavien ihmisten elämänlaatua. Samalla säästetään terveydenhoidon kustannuksissa, kun esimerkiksi sairaalahoitojaksoja on parantuneen elämänlaadun johdosta vähemmän.
