Sosionomi Nea Mäkinen tiesi, miten töitä haetaan. Silti sopivan työpaikan löytäminen tuntui vaikealta. Niemikotisäätiön Valtti Valmennuksessa hän sai uusia näkökulmia työnhakuun ja ennen kaikkea ihmisen, jonka kanssa pohtia vaihtoehtoja. Lopulta ratkaisevaksi osoittautui yksi vinkki piilotyöpaikoista.
Aamujunassa istuu ihmisiä matkalla töihin. Heitä, joille työpäivä on tavallinen osa arkea. Nealle samaan joukkoon kuuluminen tuntui työttömyysjakson jälkeen erityisen hyvältä.
– Aluksi tuntui tosi kivalta, että olen täällä junassa samaan aikaan kaikkien muiden kanssa. Työttömänä tulee helposti sellainen tunne, ettei ole enää osa yhteiskuntaa.
Työpaikan löytyminen toi Nean elämään paljon muutakin kuin palkkatuloja. Se toi arkeen rytmiä, onnistumisen kokemuksia ja tunteen siitä, että omalla osaamisella on merkitystä.
Tie työelämään ei kuitenkaan ollut aivan suoraviivainen. Nea oli valmistunut sosionomiksi vuonna 2023 ja ehtinyt työskennellä muun muassa asumissosiaaliohjaajana ja kehitysvammaisten työtoiminnan ohjaajana. Hän tiesi, miten töitä haetaan, mutta sopivan työpaikan löytäminen osoittautui vaikeaksi. Työn piti vastata hänen osaamistaan mutta myös mahdollistaa työskentely omien voimavarojen mukaan.
Lopulta ratkaiseva apu löytyi Niemikotisäätiön Valtti Valmennuksesta. Eikä kyse ollut työnhakutaitojen opettelemisesta alusta asti, vaan uusista näkökulmista, kannustuksesta ja yhdestä erityisen hyvästä vinkistä.
Joskus tarvitaan vain joku, jonka kanssa ajatella ääneen
Valtti Valmennuksesta Nea kuuli psykiatrian poliklinikan arkiryhmässä. Ryhmässä vieraillut kokemusasiantuntija Laura esitteli erilaisia palveluita ja tarjoutui lähtemään kiinnostuneiden mukaan tutustumiskäynneille. Nea valitsi Valtti Valmennuksen.
– En oikein tiennyt kunnolla, mitä siellä tehdään. Mietin, että olen jo sosionomi ja tiedän työnhausta aika paljon. Voiko tällaisella valmennuksella olla minulle mitään annettavaa?
Epäily osoittautui turhaksi. Valtti Valmennuksessa Nean valmentajana toimi Pasi Tuominiemi. Hän muistaa Nean poikkeuksellisen aktiivisena työnhakijana, jolla oli jo valmiiksi hyvät työnhakutaidot.
– Nea oli hyvin perillä asioista ja osasi hakea töitä. Kyse ei ollut siitä, ettei hän olisi osannut tehdä ansioluetteloa tai työhakemusta. Silti sopivan työpaikan löytäminen oli vaikeaa, Pasi kertoo.
Valmennuksessa lähdettiin etsimään uusia mahdollisuuksia. Nealle tärkeää oli erityisesti se, että työnhakua ei tarvinnut miettiä yksin.
– Oli hyvä, että pystyi jonkun kanssa pyörittelemään ajatuksia. Minulla oli kyllä omia ideoita siitä, minne voisin hakea, mutta yhdessä niitä pystyi katsomaan eri näkökulmista.
Valmennuksessa käsiteltiin myös työnhaun herättämiä tunteita. Nea pääsi useisiin työhaastatteluihin, mutta vastaan tuli myös pettymyksiä ja erikoisia tilanteita.
Yhdessä haastattelussa hänen nuorta ikäänsä epäiltiin suoraan. Toisessa hän yllättyi huomatessaan päätyneensä yksilöhaastattelun sijasta vaativaan ryhmähaastatteluun, jossa työnhakijat joutuivat muun muassa ratkaisemaan asiakastilanteita. Työnhaku oli ajoittain raskasta, vaikka omaa osaamista ja motivaatiota riitti.
Yksi vinkki avasi uuden suunnan
Ratkaiseva käänne tapahtui, kun Pasi vinkkasi Nealle yhteiskunnallisista yrityksistä ja kolmannen sektorin työmahdollisuuksista. Nea oli aiemmin etsinyt töitä pääasiassa tavallisilta työnhakusivustoilta. Nyt hän alkoi lähestyä yhdistyksiä ja muita mahdollisia työnantajia suoraan.
– En ollut tajunnut, että yhdistyksiin kannattaa lähettää avoimia hakemuksia. Laitoin ihan oikeasti 30–40 hakemusta. Kävin läpi kaikki sellaiset paikat, joissa voisin tehdä oman alani töitä.
Kyse oli niin sanotuista piilotyöpaikoista: työmahdollisuuksista, joita ei välttämättä koskaan ilmoiteta julkiseen hakuun.
– Koen, että se yksi linkki oli ratkaiseva, Nea sanoo.
Aktiivisuus palkittiin. Nea sai työpaikan yhdistyksestä, jossa hän pääsi tekemään monipuolisesti sosionomin työtä. Työllistyminen mahdollistui palkkatuen ja yhdistyksen muun rahoituksen yhdistelmällä. Sopivan työn löytymisessä oli siis kyse paitsi osaamisesta ja sinnikkyydestä, myös siitä, että työnantajalla oli mahdollisuus palkata hänet.
Työ tuo rytmiä, onnistumisia ja tunteen osallisuudesta
Uudessa työssään Nea on päässyt tekemään monenlaisia tehtäviä. Hän ohjaa toimintaa, järjestää retkiä, pitää omaa taideryhmää, osallistuu taidenäyttelyiden rakentamiseen ja päivittää yhdistyksen sosiaalista mediaa ja verkkosivuja. Työhön kuuluu myös ruokajakelussa auttamista ja päivittäisiä kohtaamisia yhdistyksen kävijöiden kanssa.
Erityisesti ihmisten kohtaaminen on tuntunut merkitykselliseltä. – Siellä on niin monenlaisia ihmisiä ja kaikki ovat omia persooniaan. Se on todella tiivis yhteisö, vähän kuin perhe. Työ on jotenkin hyvin inhimillistä.
Työllistyminen on tuonut Nean arkeen myös jotain, mitä hän piti työttömänä erityisen tärkeänä: säännöllisen rytmin. – Rutiini on tosi tärkeä. Vaikka siitä ei aina tykkäisi, ilman sitä monet asiat eivät vain onnistu.
Työssä käyminen on vahvistanut myös tunnetta yhteiskuntaan kuulumisesta. Työyhteisön kannustus ja onnistumiset ovat olleet tärkeitä. – Meillä kehutaan paljon toisiamme, niin työntekijöitä kuin kävijöitäkin. Siitä tulee hyvä fiilis. Yritän itsekin muistaa antaa kehuja muille.
Valmennus ei pääty työpaikan löytymiseen
Nean työllistymisen jälkeen yhteydenpito Pasiin on jatkunut. Puhelimessa on vaihdettu kuulumisia ja pohdittu erityisesti työssä jaksamista.
Nealle tämä on ollut tärkeää, sillä työelämään palaaminen tauon jälkeen jännitti.
– Mietin, heräänkö aamulla ajoissa, miten pärjään työpaikalla ja jaksanko työpäivät. Vaikka olen ollut ennenkin töissä, siinä on aina omat paineensa.
Valtti Valmennuksessa tuki ei pääty automaattisesti työllistymiseen. Valmennus suunnitellaan yksilöllisesti, eikä sille ole ennalta määrättyä kestoa.
Pasin mukaan tämä on tärkeää, koska kaikkia työelämän tilanteita ei voida ennakoida valmennuksen aikana.
– Joskus vasta työssä selviää, millaista tukea ihminen tarvitsee. Voimme jatkaa tapaamisia ja keskusteluja tai olla tarvittaessa mukana myös työnantajan kanssa käytävissä palavereissa.
Nea pitää mahdollisuutta erityisen arvokkaana.
– Moni palvelu päättyy siihen, kun saa työpaikan. Mutta eihän se välttämättä kaikille riitä. Minua helpotti tietää, että tukea voi saada myös sen jälkeen.
Mielekäs työ löytyi, mutta tulevaisuus on epävarma
Nea on viihtynyt työpaikassaan erinomaisesti. Hän on löytänyt kolmannen sektorin työstä jotain sellaista, mitä haluaisi tehdä jatkossakin. Työsuhde on kuitenkin määräaikainen, ja yhdistyksen rahoitustilanne uhkaa sen jatkumista. Tämänhetkisen tiedon mukaan työ päättyy vuoden lopussa.
– Olen todella onnellinen, että olen päässyt sinne töihin. Se on ihana paikka, eivätkä he voi rahoitustilanteelle mitään. Mutta onhan se raskasta, kun joutuu koko ajan miettimään, että kohta tämä työ loppuu.
Nea toivoo tulevaisuudelta mahdollisuutta jatkaa yhdistys- tai säätiötyössä. Myös kokemusasiantuntijatehtävät kiinnostavat häntä.
Pasi muistuttaa, että työllistymisen polut ovat erilaisia. Joku tarvitsee tukea työnhakuun, toinen oman työkykynsä ja vahvuuksiensa kartoittamiseen, kolmas kouluttautumiseen tai työelämässä pysymiseen.
– Meille tulee ihmisiä hyvin erilaisista tilanteista ja koulutustaustoista. Tärkeintä on löytää juuri sille ihmiselle sopiva reitti eteenpäin.
Nean tarina osoittaa, että työllistymisen esteenä ei aina ole osaamisen tai yrittämisen puute. Joskus tarvitaan uusi näkökulma, sopiva työympäristö, taloudellisia mahdollisuuksia työnantajalle – ja ihminen, joka kulkee hetken rinnalla.
”Älä ajattele, että sinussa olisi jotain vikaa”
Nea haluaa kertoa kokemuksestaan erityisesti siksi, että mahdollisimman moni löytäisi tarvitsemansa tuen. Hän toivoo, että työhönvalmennuksesta kerrottaisiin nykyistä laajemmin ja että kokemusasiantuntijoita hyödynnettäisiin palveluihin ohjaamisessa.
– Oli todella hyvä, että sain tulla ensimmäiselle käynnille kokemusasiantuntijan kanssa. Uuteen paikkaan meneminen yksin voi tuntua vaikealta.
Valmennukseen kannattaa hänen mielestään tulla avoimin mielin riippumatta koulutuksesta tai aiemmasta työkokemuksesta.
– Kuka tahansa voi välillä tarvita apua.
Entä mitä Nea sanoisi itselleen vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin työpaikan löytyminen tuntui epävarmalta?
– Ottaisin vähän rennommin. Uskoisin siihen, että kyllä niitä töitä vielä tulee. Ja ennen kaikkea siihen, ettei itsessä ole mitään vikaa, vaikka töitä ei juuri nyt saisikaan.
Saman viestin hän haluaa lähettää muille työnhakijoille.
– Välillä saa inspiraation ja ajattelee, että nyt tämä onnistuu. Sitten yksi ovi menee kiinni ja seuraava ja seuraavakin menee kiinni. Mutta jossain vaiheessa se ovi meneekin auki. Voi vain jatkaa yrittämistä.
Niemikotisäätiö Valtti Valmennus
Tervetuloa tutustumaan matalalla kynnyksellä!
