Kasvot nimen takana -sarjassa tutustumme niemikotisäätiöläisiin työssä ja vapaa-ajalla.
Niina Sahlberg tekee Niemikotisäätiössä töitä, joiden vaikutus tuntuu koko toiminnassa. Ohjaajan työn ohella hän on viime vuosina vetänyt useita laajoja kokonaisuuksia, kuten tietosuojan kehittämistä ja siirtymistä asiakastietojärjestelmässä seuraavalle asteelle. Työ on ollut vaativaa, välillä yksinäistäkin, mutta samalla merkityksellistä.
Niina kuvaa itseään eräänlaiseksi joka paikan höyläksi – ihmiseksi, joka innostuu monesta, vaihtaa sujuvasti näkökulmaa ja löytää mielekkyyttä siitä, että saa vaikuttaa rakenteisiin, ei vain yksittäisiin hetkiin.
Juuri tämä mahdollisuus vaikuttaa laajemmin on Niinalle työssä kaikkein merkityksellisintä. Asiakastyössä muutos näkyy yhden ihmisen arjessa; rakenteellisessa työssä vaikutus ulottuu koko työyhteisöön. ”Se tuntuu tärkeältä”, hän sanoo. ”Jos tekisin vain yhtä asiaa, tylsistyisin varmaan kuoliaaksi”, Niina nauraa.
Pedantti innostuja ja esiin kaivettu nörttipuoli
Kollegat kuvaavat Niinaa usein innostavaksi – ja sitä hän myös tietoisesti haluaa olla, etenkin silloin, kun aiheet eivät ole kevyimmästä päästä. Tietosuoja, järjestelmät ja sääntely vaativat tarkkuutta, pitkäjänteisyyttä ja kykyä toistaa asioita yhä uudelleen. Niina myöntää olevansa pedantti ja pitävänsä siitä, että asiat tehdään kunnolla.
Viime aikoina hän on myös tunnistanut ja hyväksynyt itsessään nörttipuolen. Työpäivän jälkeen saattaa kulua ilta yliopiston matematiikan tehtävien tai vaikeiden paneelikeskustelujen parissa – ja vasta sitten huomata, ettei ole tullut syötyä. ”Mutta minä nautin tästä kaikesta”, hän toteaa.
Isojen projektien opit
Tietosuojan kehittämisessä harppaus tasolta 14 tasolle 75 ei tullut sattumalta (lue artikkeli >). Se vaati valtavasti perehtymistä, sitkeyttä ja myös epävarmuuden sietämistä. Niina kertoo pohtineensa usein, riittääkö hänen osaamisensa, kun taustalla ei ole ”massiivista koulutusta” aiheeseen.
”Se oli iso validaatio. Että kyllä minäkin osaan”, hän sanoo nyt. Samalla projekti opetti, ettei mikään muutos tapahdu yksin. Vaikka taustatyötä tehdään paljon omalla ajalla, tarvitaan yhteinen rintama, jotta työ ei jää yhden ihmisen pöydälle. Siksi Niina kiertää mielellään työyksiköissä puhumassa ja avaamassa kokonaisuutta.
Muutos ei etene suoraviivaisesti. Välillä aikatauluja siirretään, sääntely muuttuu ja tuntuu, ettei mikään liiku. Sitten taas tulee hetkiä, jolloin kaikki loksahtaa eteenpäin. ”Ne loksahdukset ovat harvinaisia – ja juuri siksi niin tärkeitä.”
Elämä työn ulkopuolella – virkkaamista, kissoja ja kaalikulhoja
Vapaa-ajalla Niina ei varsinaisesti hidastu – tekemisen laatu vain vaihtuu. Yhtenä päivänä hän saattaa aloittaa keittiöremontin hetken mielijohteesta, toisena pötköttää koko päivän sohvannurkassa. Hänen mukaansa molemmat kuuluvat asiaan.
Viime keväänä alkanut virkkausharrastus on ollut yksi ilon lähteistä. Työväenopiston kurssilta alkanut hurahdus johti nopeasti kukkahattuihin, lastenvaatteisiin, pehmoleluihin ja jopa villatakkiin – lankaa tosin tuli ostettua reilusti liikaa. ”Viime vuosi oli mun virkkausvuosi”, Niina toteaa. Tänä vuonna painopiste on ollut sisustamisessa ja remonteissa.
Käsityöt ja luovuus toimivat vastapainona työlle, jossa luovuudelle on vähemmän tilaa. Ne ovat venttiili, tapa purkaa päänsisäistä pulputusta ja iloita väreistä. Ja jos yksi harrastus alkaa kyllästyttää, tilalle löytyy toinen – ompelukonekin odottaa jo vuoroaan.
Arjessa iloa tuovat myös kissat, vintage-astiat ja -vaatteet, sekä kevään lisääntyvä valo. ”Talvi on mustavalkoista aikaa”, Niina sanoo. Keväällä värit palaavat – ja niin myös energia.
Byrokratia on monimutkaista, sääntöjä on paljon, eikä kukaan pysy kaikesta kartalla yksin. Siksi me tarvitsemme ihmisiä, jotka muistuttavat, selittävät ja tekevät latua. Vaikka he itse voisivatkin toivoa itse olevansa edes välillä perässähiihtäjiä.
Kysy, jos et tiedä
Jos Niina saisi antaa yhden neuvon uudelle työntekijälle, se olisi yksinkertainen: kysy aina, jos et tiedä.
