Niemikotisäätiön henkilöstö valitsi vuoden 2025 kuntouttajaksi Niemikotisäätiö Myllypadon vastaavan ohjaajan Arja Hacklin-Markialan. Tunnustus tulee kollegoilta – ihmisiltä, jotka näkevät työn läheltä ja tietävät, mitä tarkoittaa olla läsnä silloinkin, kun työ ei näy numeroina, aikatauluina tai kirjauksina.
Vuoden kuntouttaja on äänestetty työntekijöiden toimesta Niemikotisäätiössä jo vuodesta 2011 lähtien.
Kollegasi valitsivat sinut Vuoden kuntouttajaksi, miltä se tuntuu?
Arja kuvaa tunnetta lämpimästi; kollegoilta saatu tunnustus merkitsee paljon, koska se tulee ihmisiltä, joiden kanssa jaetaan samaa arkea.
“Kyllä se tuntuu yllättävän hyvältä – ja onhan se myös jotenkin jännää.”
Minkä ansiosta ajattelet tämän luottamuksen osoituksen tulleen?
Arja arvioi oman tiiminsä hyvän palautteen kumpuavan hyvästä työilmapiiristä; töihin on mukava tulla ja kaikkien kanssa on kiva tehdä yhteistyötä.
Hän ajattelee, että luottamus syntyy pitkälti siitä, että työssä näkyy aito kiinnostus ihmistä kohtaan – ei vain hänen tilanteeseensa tai diagnoosiinsa.
Mitä asioita pidät työssäsi tärkeänä?
Tärkeää on innostua asioista ja olla aidosti kiinnostunut ihmisistä. Arja uskoo mahdollisuuksiin myös silloin, kun kuntoutumisessa ei näytä tapahtuvan edistystä. Jos alkaa miettiä kaikkea negatiivisesti, “eihän siitä mitään tule”. Hän myös kokee, ettei säikähdä asioita kovin helposti – eikä ota kaikkea omalle iholleen.
Vaikka kuntoutustyössä tarvitaan suunnitelmia, kirjauksia ja tavoitteita, tärkeintä on silti se, mitä tapahtuu ihmisten välillä.
“Se on se yhdessäolo ja vuorovaikutus. Paljon tapahtuu semmoista, mitä ei edes voi kirjata.”
Arjalle kuntoutustyössä tärkeää on se, että ihminen ei katoa rakenteiden alle, vaikka nykytyössä onkin töitä, jotka vievät aikaa kohtaamisilta.
Hän kokee, että usein tärkein osa työstä tapahtuu hiljaisesti ja huomaamatta – arjen turvallisuudessa, rehellisissä keskusteluissa ja myös siinä, että ihminen ei koe jäävänsä yksin vaikka on käsiteltävä kipeitäkin asioita.
Minkälaisia vaikutuksia työlläsi on ollut elämääsi?
Arja kertoo, että Niemikotisäätiö on ollut hänelle työpaikka, jossa on voinut rakentaa pitkää uraa ja kasvaa ammatillisesti.
Hän arvostaa erityisesti sitä, että säätiössä on uskottu työntekijöiden osaamiseen. “Säätiöllä on pitkiä työsuhteita, ihmisiin on luotettu ja on saanut tehdä sitä työtään omalla tavallaan.”
Myös työkierto ja monipuoliset tehtävät tukevat ammatillista kasvua. Hän kokee saaneensa pers-pektiiviä ja vahvuutta siitä, että on nähnyt työn eri puolia.
Vinkkinä muille ammattilaisille Arja suosittelee vapaa-aikaa, jossa voi nollata ja unohtaa hetkeksi hoitajan/ammattilaisen roolin. ”Omien rajojen vetäminen on tosi tärkeää.”
Miten arvioit parhaiten vaikuttavasi kuntoutujien elämään?
Arjan ajattelussa vaikuttavuus ei ole ensisijaisesti suuria tekoja tai näyttäviä onnistumisia. Se on sitä, että ihminen tulee kohdatuksi sellaisena kuin on – ja että toivo pysyy mukana.
Hän nostaa esiin myös sen, että ihmisten tilanteet ja hoitoon pääsy voivat olla eriarvoisia.
Arja kuvaa, miten joskus osa ihmisistä pääsee yllättävän helposti pidempiinkin hoitoihin – ja toiset taas eivät pääse, vaikka tarve olisi ilmeinen.
Hän pohtii, että tähän voi vaikuttaa moni asia: resurssit, järjestelmä ja jopa se, kuinka hyvin ihminen osaa sanoittaa omaa tilaansa.
Arjan äänessä kuuluu huoli, mutta myös vahva periaate: ketään ei pitäisi jättää “menetetyn toivon” puolelle.
Minkälaista kehitystä toivoisit mielenterveyskuntoutukseen?
Arja näkee suurena ilmiönä sen, miten digitalisoituminen vaikuttaa ihmisten elämään – ja myös mielenterveyteen.
Hän sanoo, että osa ihmisistä syrjäytyy, kun digitaaliset palvelut ja järjestelmät menevät liian vaikeiksi. Toisaalta osa uppoutuu digitaaliseen maailmaan liikaakin, etenkin nuoret. ”Puhelin on kädessä kiinni koko ajan.”
Hän pohtii myös sitä, miten somen kautta omaa elämää verrataan jatkuvasti “mukamas hyvään elämään”, joka ei välttämättä ole edes totta. Se luo painetta, riittämättömyyttä ja voi pahentaa pahoinvointia.
Arjan toive tulevaisuuteen on selkeä: palveluissa ja kuntoutuksessa tulee nähdä ihminen – ei vain järjestelmän vaatimat merkinnät.
Toiveita, ruusuja tai risuja päättäjille?
Kun Arjalta kysytään palautetta päättäjille, hän antaa ruusuja – ja ne menevät Niemikotisäätiölle.
Arja kiittää erityisesti siitä, että säätiö on mahdollistanut pitkän uran ja antanut tilaa ammatilliselle kasvulle. Hänelle tärkeää on luottamus: tunne siitä, että työssä saa tehdä parhaansa ja kehittyä, eikä kaikkia tarvitse pakottaa samaan muottiin.
Samalla Arjan puheessa kuuluu laajempi viesti: mielenterveyskuntoutus ei saa hukkua rakenteisiin. Aikaa täytyy jäädä ihmiselle – sille hetkelle, jonka varaan kuntoutuminen usein rakentuu.
“Ettei se ihminen jää tavallaan sinne taustalle.”
