Kokemuskoordinaattorimme Sirpa Sinisalo teki syksyllä 2025 matkan Italiaan, jossa hän haastatteli psykiatrisen alan asiantuntijoita. Tässä kaksiosaisessa sarjassa saamme lukea Sirpan tekemät haastattelut. Sirpa tuntee Italian erityisen läheisesti: hän asui Milanossa lähes kymmenen vuotta vuosituhannen vaihteessa. Rakkaus sai muuttamaan, ja kaupungin ilmasto sekä ilmapiiri pitivät hänet siellä pitkään. Yhä tänäkin päivänä hänellä on Italiassa paljon hyviä ystäviä — ja tämä side näkyy myös hänen tavassaan tarkastella italialaista mielenterveystyötä läheltä ja avoimesti.
Dottoressa Emanuela Apicellan haastattelu
Kävin marraskuussa entisessä kotikaupungissani Milanossa ja haastattelin psykiatri Emanuela Apicellaa 04.11. Varesen Food for mind -keskuksessa, jonka johtaja hän on.
1. Millainen on tyypillinen asiakas?
”Pääosin potilailla on syömishäiriöitä: naisilla usein anoreksia tai bulimia ja miehillä lihavuutta tai BED-oireita (ahmintahäiriö). Italiassa on lähes 4 miljoonaa henkilöä, jotka kärsivät syömishäiriöstä (maan asukasluvun ollessa noin 59 miljoonaa). Asiakkaita on kaikista ikäryhmistä, yleisimmin he ovat 8-65 -vuotiaita. Potilaat, joilla on mielenterveyden häiriöitä, ovat enimmäkseen naisia, jotka käyvät psykoterapiassa psykiatristen ongelmien takia.
Muilla potilailla on mielenterveyden häiriöitä kuten psykooseja tai persoonallisuushäiriöitä. Yleispsykiatrian potilaat ovat pääsääntöisesti täysikäisiä. Koronan jälkeen yleisimmäksi diagnoosiksi nuorilla on noussut syömishäiriöt; ne ovat kasvaneet 50 %. Myös ahdistushäiriöt ja paniikkikohtaukset ovat huomattavasti lisääntyneet ja masennus sekä itsensä vahingoittaminen, kuten viiltely, ovat yleistyneet.”
2. Millainen koulutus teillä on?
”Olen valmistunut lääkäriksi, jonka jälkeen erikoistuin 4 vuotta psykiatriaan. Kiinnostukseni psykiatriaa kohtaan heräsi 16-vuotiaana. Viimeiset reilut 10 vuotta olen keskittynyt syömishäiriöihin, joista olen suorittanut useita erikoistumisia ja minulla on myös psykoterapeutin koulutus.”
3. Mikä on hoidossa olennaista?
”Moniammatillinen työryhmä on tärkeä. Potilaan tukeminen samanaikaisesti usealta taholta lääkehoidon, sisätautien lääkäreiden, psykoterapian ja ravitsemustieteen avulla. Oma terapeuttinen viitekehykseni on psykodynaaminen humanistisella suuntauksella. Italiassa olemme syömishäiriöiden hoidossa muita edellä myös em. keinojen takia. Esimerkiksi Auxologico Piancavallon erikoissairaalassa on 90 potilaspaikkaa.”
4. Millaisia palvelut ovat Italiassa? Onko apua helppo saada?
”Meillä on julkisia palveluita, mutta niissä on haasteena esim. puutetta lasten neuropsykiatrian alalla ja ajan varaamiseen julkiselta puolelta kuluu todella paljon aikaa. On myös pulaa resursseista. Sitä vastoin yksityisen puolen paikoissa, jotka ovat julkisesti tuettuja, on lyhyemmät jonotusajat.
Emme pysty välttämään myöskään itsemurhasta puhumista, sillä niitäkin tehdään. Palveluiden riittämättömyys vaikuttaa tähän. Toinen näkökulma itsemurhissa liittyy stigmaan, joka johtaa siihen, että henkilön on vaikea etsiä apua itselleen.”
5. Mistä asiakas tietää, että hän on toipunut? Mikä on keskimääräinen hoitoaika?
”Toipumisaika syömishäiriöstä on pitkähkö aina viiteen vuoteen saakka, mutta ongelmana on se, ettei ole tarpeeksi sopivia hoitopaikkoja sairaaloissa. Syömishäiriössä voidaan auttaa potilasta kohentamaan omaa tilannettaan sillä, että hänet saadaan vakuuttuneeksi sosiaalisten suhteiden tärkeydestä: pois eristyneisyydestä, joka ajaa kohti sairautta ja kompulsiivista, hallitsematonta käytöstä näitä ylläpitäen. Matka toipumiseen tarkoittaa parempaa suhdetta ravintoon. Jos se normalisoituu, voidaan todeta, että asiakkaan toipumismatka on jo pitkällä.”
6. Minkä tahojen kanssa teette yhteistyötä?
”Centro Auxologico toimii Lombardian, Piemonten ja Lazion alueilla tehden läheistä yhteistyötä Centri Salute Mentali mielenterveyskeskusten kanssa. Yhteistyötä tapahtuu myös julkisen psykiatrian tahojen, kuten terveyskeskuksien, kanssa.
Kansainvälisenä yhteistyönä voin mainita Istituto Auxologicon julkaisut syömishäiriön eri teemoista. Olemme avoinna muunlaisellekin yhteistyölle.”
7. Muuta erityistä?
”Äidinkieli on tärkeässä asemassa psykiatriassa, sillä hoito perustuu paljolti sanoihin. Täällä Varesen Food for mind -keskuksessa on myös useita ulkomaalaistaustaisia potilaita mm. Ranskasta ja Espanjasta. He ovat etupäässä nuoria ja osa henkilökunnasta pystyykin tarjoamaan tukea ja apua potilaan äidinkielellä, ettei kielimuuria syntyisi. Yleisesti käytetään myös englannin kieltä, jotta ymmärrettäisiin puolin ja toisin.”
