Ryhmä aloitettiin keskittymisharjoituksella, jossa jokainen hakeutui jonkun lähistöllä kasvavan puun luo, nojautui sen runkoon ja tunnusteli, millaisia aistimuksia puun läheisyys herätti. Ainakin lämpöä, värinää ja tuulen tuottamaa huojuntaa tunsimme ja kuuntelimme lempeää lehtien havinaa.
Tällä kertaa pääsimme istuttamaan Hokkaidon kurpitsat, joita vielä viime viikolla ei kylmyyden takia saatu peltoon. Kurpitsalajike oli nimeltään Red Curry, joka mahdollisesti viittaa valmiin kurpitsan tumman oranssiin väriin. Istuttaminen sujui niin mukavasti, että kahden ryhmän voimin saimme peltoon yhteensä yli 170 tainta!
Viime viikkoina on satanut niin vähän, että useat kasvit, kuten juuri kurpitsat tarvitsevat lisäkastelua. Pellolle olikin tuotu sadettajia, joiden paikkaa vaihdellaan aina tarpeen mukaan. Hokkaidon kurpitsat istutetaan puolisen senttiä maanpinnan alapuolelle, ikään kuin pieneen kuoppaan, jotta vesi jää kasvin juurelle, eikä valu pois. Kurpitsa tarvitsee lisäksi ympärilleen reilusti tilaa, valoa ja vettä. Puutarhuri Juha lisäsi taimien juurelle vielä magnesiumpitoista kalkkia.
Opimme tällä kerralla myös, että lierot eli maassa möngertävät madot ovat kasveille tosi tärkeitä, koska ne muokkaavat maata sekoittamalla orgaanista ja epäorgaanista ainesta. Päivän sää vaihteli tuulenpuuskista lämpimään auringonpaisteeseen, lämpötila oli noin 15 astetta. Katja Niemikotisäätiön viestinnästä ja Jarmo Perhosta olivat pellolla kakkosryhmän mukana tallentamassa peltotunnelmia.
