Vielä tämä viikko aikaa käydä tutustumassa Yhdessä yli rajojen -näyttelyyn Galleria Mielentilassa osoitteessa Hämeentie 13 A. Lue lisää tästä >

Galleria on auki Kohtaamispaikka Tsänssin aukioloajan mukaisesti, arkisin 11-16 ja lauantaisin 12-16. Galleria Mielentila on ilmainen galleriatila mielenterveyttä käsittelevälle taiteelle. Galleria toimii Mielenterveysyhdistys Etappi ry:n Tsänssi- ja Kukkuu-hankkeiden sekä Koala-toiminnan toimitiloissa osoitteessa Hämeentie 13A. Lue lisää: https://www.koalaryhma.fi/galleriamielentila/

Näyttely kerättiin alunperin säätiön 40-vuotisjuhliin Kulttuuritalon aulaan ja se sai hienosti jatkoaikaa Galleria Mielentilassa. Alla näyttelyn koonnut projektivastaava Niina Sahlberg kertoo miten kaikki tapahtui.

Ajatus taidenäyttelyn järjestämisestä on muhinut mielessäni jo pitkään. Jälleenvuokrauksen ohjaajana – kotikäyntejä tehdessä – pääsen kurkistamaan ihmisten elämään hyvin henkilökohtaisella tasolla. Monella Jälleenvuokrauksen asukkaalla koti tarjoaa tilan myös harrastuksille. Kotikäynneillä pääsin ihailemaan upeita taideteoksia, upeilta taiteilijoilta. Monta sellaista, jotka eivät olleet muiden silmille vielä päässeet koskaan aikaisemmin, mutta paljon myös niitä, jotka jo aikaisemmin näyttelyissä olivat olleet. Haluaisin niin kovasti jakaa tämän ilon. 

Tähän nivoutuu myös pohdintani siitä, miten me määrittelemme palveluitamme käyttäviä. En pidä sanasta mielenterveyskuntoutuja. Koska se kuntoutuminen loppuu? Romukoppaan tämä termi, onneksi sen käyttö on jo hiipumassa. Elämää eletään tässä ja nyt, ei sitten joskus, kun ehkä on tarpeeksi kuntoutunut. Tietysti ymmärrän haasteet toimintakyvyssä, eikä kaikkea haluamaansa pysty joka hetkessä toteuttamaan, vaikka kuinka kovasti haluaisi. Huomisesta ei koskaan tiedä. On tärkeää löytää merkitystä siitä elämästä, mitä elää nyt ja rakentaa sitä, omannäköistä elämää. Tätähän toipumisorientaatiossakin korostetaan.

Pikakelataanpa vähän eteenpäin – Niemikotisäätiön 40-vuotisjuhlavuosi. Liityin juhlatiimiin ja pohdimme keinoja juhlistaa säätiötä yhdessä-teeman mukaisesti. No nythän minä sen tilaisuuteni keksin. Kuulutetaan Hyvä mieli -lehdessä taiteilijoita, joilla olisi halukkuutta osallistua (tiedän, että heitä on!) ja pistetään pystyyn yhteisnäyttely ilostuttamaan juhlavieraita Kulttuuritalolla 12.10.2023. Tiimistä sai hienoa peiliä ja palautetta ajatuksilleni!

No näinhän me tehtiin. Ilmoitukseen vastasi kymmenkunta taiteilijaa. Minun hommakseni jäi sopia teosten noudot, tehdä lainaussopimus, teosluettelo, teoskortit ja mainos, varastoida teokset toimistohuoneeseeni (elin kaaoksessa, mutta mitäpä sitten), kuljettaa teokset Kulttuuritalolle sekä ripustaa ja purkaa näyttely Valtti valmennuksen tuettujen keikkatyöläisten avulla. Pohdin myös työpajan järjestämistä teoskorttien ja mainoksen tekemiseen, mutta aika ei riittänyt kaikkeen.

No, ettei menisi liian helpoksi, bongasin ennen Kulttuuritalon näyttelyä instagrammissa uuden, mielenterveysaiheista taidetta esittelevän Galleria Mielentilan näyttelyhaun. Ilmainenkin vielä. Täytin hakemuksen ja tärppäsi! Saimme jatkonäyttelyn marraskuulle. Lähes kaikki taiteilijat (+ yksi lisää) halusivat osallistua myös tähän. Ei muuta kuin pystytysrumba uusiksi!

Keksimme myös järjestää gallerian tiloissa näyttelyn avajaiset, johon osallistui kymmenkunta taiteilijaa tai taiteesta kiinnostunutta. Minulla oli ohjauksessani opiskelija Petteri, joka oli mukana Kulttuuritalon järjestelyissä. Halusin antaa mahdollisuuden myös ryhmänohjauksen harjoitteluun, koska sitä ei juuri Jälleenvuokrauksessa muuten ole. Petteri (nykyinen kollega btw) veti hienon keskustelutilaisuuden näyttelyn teemoista, itseohjautuvuusteorian pohjalta. Puhuimme taiteen tekemisen merkityksestä ihmisen elämässä. Keskustelussa nousi esiin myös miettinnät siitä, kuka on taiteilija ja kuka sen saa määrittää. Jos minulta kysytään, taiteilija on hän, joka tekee taidetta ja taidetta on mikä vaan, mitä taiteilija tekee.

Onhan tällaisen yhteisnäyttelyn kasaamisessa hommaa, etenkin, kun en ollut vastaavaa aikaisemmin tehnyt. Opin paljon siinä tekemisen ohessa. Ongelmia kun voi ratkoa myös niiden tullessa vastaan, eikä aina etukäteen (vaikka sitäkin tein). Palautetta näyttelyn järjestämisestä on tarkoitus kerätä vielä teoksia palautettaessa. Sen olen jo kuullut, että mahdollisuuden ja kokemuksen tarjoaminen on ollut tärkeää!

Kyhäilen vielä työohjeen Niemikotisäätiön sisäiseen työkalupakkiin, jos joku muukin innostuisi. Ei tarvitse sitten keksiä koko pyörää uudestaan.

Tässä yksi taiteilijalta saatu palaute:

Hienosti järkätty tämäkin. Kannattaa olla ”hullu” – kaikkea kivaa tapahtuu 😊

– Anu