Koleana toukokuisena torstaina 8.5. kaupunkiviljelyryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa aloittamaan uutta viljelykautta. Tämän vuoden virittäytymisharjoitukset tehdään Luonnon rytmissä yli vaikeiden aikojen -kirjan avulla. Uusi kausi aloitettiin Heli Laaksosen Aurinko -runolla. Ensimmäisellä kerralla kylvimme eri lajikkeiden kurpitsoja – hokkaidokurpitsan siemeniä 8 cm potteihin ja jättikurpitsan siemeniä isompiin 10 cm potteihin. Osa ryhmästä kylvi punajuuria ja raitajuuria peltoon.
Toisella kerralla virittäytymisteos ohjasi ryhmäläisiä pohtimaan ja havainnoimaan mikrovuodenaikoja, jotka jakavat vuodenajat luonnossa pienempiin kokonaisuuksiin. Kylvövuorossa olivat spagettikurpitsa ja myskikurpitsa sekä reilu määrä kyssäkaalia. Saimme paljon aikaan kylväen useita satoja kyssäkaaleja!
Kolmas kerta pellolla alkoi jo hieman aurinkoisemmissa merkeissä. Aloitusharjoituksessa tutustuimme yhdessä pellon laidalla kasvaviin villiyrtteihin ja niiden käyttömahdollisuuksiin. Haistelimme ja maistelimme nokkosta, valkopeippiä, vuohenputkea ja pelto-orvokkia. Aloitusteoksesta opimme myös sen, että taimien punertava väri, jonka voi nähdä ennen kuin kasvit alkavat vihertää, suojelee taimia niiden kasvun alkuvaiheessa auringon ultraviolettisäteilyltä. Istutimme vihermintun ja Marokon mintun taimia.
Neljäs kertamme pellolla alkoi peltokierroksella, jossa pääsimme näkemään kuinka kylvämämme kurpitsat oli istutettu pellolle. Sää oli kuitenkin niin sateinen ja maa märkä, ettemme lähteneet peltotöihin. Kun savinen maa tulee hyvin märäksi, mullasta tulee kuin tiivis paistinpannu kuivuessaan eikä vesi enää imeydy kunnolla maaperän läpi. Kylvimme tällä kerralla kasvihuoneilla tilliä säkkeihin spiraalin muotoon.
Myös viides kerta alkoi hieman sateisissa merkeissä juhannusaaton kynnyksellä. Aloituksessa havainnoimme pellon reunoilla kasvavia puita, jotka olivat jo hyvin lehdissään ja vehreys oli selvästi tummunut keväästä. Opimme, että aikanaan on puhuttu pikku kesästä ja iso kesästä – pikku kesä on tarkoittanut juhannusta edeltävää aikaa ja iso kesä puolestaan on alkanut juhannuksen jälkeen. Pienestä sateesta huolimatta lähdimme pellolle istuttamaan avomaankurkun taimia riveihin. Maaperä oli kuin savista liisteriä ja saappaat tulivat hyvin mutaisiksi. Savi lähtee kuitenkin kuivuessaan helposti pois vaatteista ja kengistä. Sateinen kesäkuu on tehnyt pellosta hyvin märän, eikä maa ole ehtinyt kuivua pitkään aikaan. Sadesäästä huolimatta kurkkujen istutus oli kivaa ja odotamme seuraavaa peltokertaa innolla!
Kuudennella kerralla pellolla ennen kesätauon aloitusta sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Aluksi lähdimme etsimään pellon läheisyydestä “ihmeitä” pareittain, tarkoituksenamme tehdä jokin havainto luonnosta, jota emme yleensä tee. Huomasimme monenlaista: paljon mehiläisiä, pitkänhuiskeita heiniä, jännittävän näköisen hämähäkin, lehtiä jotka olivat värjäytyneet puna-keltaisiksi ja pilkullisiksi sekä verkkomaista höttöä kasvien ympärillä. Pellolla kylvimme rivivälinurmea sekä kitkimme suippopunajuurien penkkejä. Haravointi oli raskasta märällä savisella maalla ja sateet olivat saaneet myös rikkaruohot villiintymään. Kitkeminen oli kuitenkin rauhoittavaa puuhaa ja tuntui että päivän hyvä työ tuli tehtyä. Kylvimme rivivälinurmen kokonaiselle salaattilohkolle ja kitkimme 30 metrin matkan penkkejä. Löysimme pellosta myös jälleen aarteita – erilaisia kiviä ja keramiikan sirpaleita.
Kaupunkiviljelyryhmä kokoontuu seuraavan kerran torstaina 17.7, minkä jälkeen elokuussa aloitamme syyskauden.
