Lähdön tunnelmaa Allegrossa.
Lähdön tunnelmaa Allegrossa.

Nikolai Gogol kirjoitti aikoinaan, ettei Pietarissa ole olemassa mitään Nevski Prospektia parempaa. Saimme todeta tämän omakohtaisesti matkatessamme Niemikotisäätiön Haagan toimintatalosta kolmeksi päiväksi Pietariin seitsemän henkilön delegaatiolla. Meitä oli matkassa viisi palveluidenkäyttäjää ja kaksi ohjaajaa. Matkavalmistelut oli aloitettu jo hyvissä ajoin, mutta emme välttyneet viime hetken muutoksilta. Alun perin meitä oli lähdössä kahdeksan, mutta yksi matkalainen sairastui norovirukseen lähtöä edeltävänä päivänä. Olikin jännittävää selittää venäläisille viranomaisille, miksi ryhmäviisumissa on kahdeksan henkilöä mutta meitä on vain seitsemän. Hyvin saimme asian kuitenkin selvitettyä, vaikkei meistä kukaan venäjää taitanutkaan. Matka taittui Allegrolla mukavasti.

Nevskin varrella on upeaa arkkitehtuuria, luksuskauppoja, palatseja ja hotelleja. Se on mahdollista kävellä päästä päähän, matkaa tulee noin viisi kilometriä. Liikenne ja kaupungin syke on päätä huimaavaa tässä viiden miljoonan kolmensadantuhannen henkilön asuttamassa kaupungissa. Silti ihmiset olivat ystävällisiä ja kärsivällisiä. Liikuimme paljon jalkaisin, mutta meillä oli myös opastettu kaupunkikiertoajelu minibussilla, jossa ei tainnut olla iskunvaimentajia laisinkaan. Ei se silti haitannut, sillä oppaamme Ailan lämpö ja huolehtivaisuus ja karhua muistuttavan kuskimme taitava kurvailu Pietarin ruuhkaisilla kaduilla kyllä avasivat silmiämme ja lisäsivät tietämystämme kaupungista kolisevasta ja töyssyisestä kyydistä huolimatta. Saimme kuulla, että kirkkojen kupolit hohtavat niin kirkkaina, koska kultaan on sekoitettu elohopeaa. Työntekijöillä on elohopean vuoksi ollut päällään suojapuvut, jotka ovat suojanneet heidät päästä varpaisiin. Iisakin kirkon seinät ovat viisi metriä paksut. Neuvostoaikainen vodkaturistien suosima hotelli Europeiskaja on nykyään viiden tähden hotelli Grand Hotel Europe. Se sijaitsee Nevskin ja Mihailovskaja Ulitsan kulmassa. Se on kaupungin tunnetuin hotelli ja myös hinnat ovat viiden tähden luokkaa. Me emme yöpyneet Grand Hotel Europessa, mutta eräs delegaatiomme jäsen muisti olleensa siellä 70-luvulla.

Aila istui kuljettajamme vieressä viittilöiden milloin vasemmalle, milloin oikealle ja ainakin kerran kuulosti kuin hän olisi sanonut, että ”vasemmalla on talo jota ei enää ole”. Väärin kuultu tai ei, lausahdus jäi elämään niin, että tämä juttukin sai sen otsikokseen. Aila vei meidät myös Eremitaasiin. Mykistävän upea paikka, jonne ei ehkä kannata kesähelteellä pahimpaan turistisesonkiaikaan mennä, sillä nyt huhtikuussakin näimme jonkun poloisen pyörtyneen Eremitaasin käytävälle. Kyseessä saattoi toki olla sairauskohtauskin, joka ei katso aikaa eikä paikkaa, mutta joka tapauksessa käveltävää siellä on paljon ja tungos sekä jonot melkoiset.  Mainittakoon myös, että tajuntansa menettänyt oli saanut jo apua, ettei tämä jää vaivaamaan lukijaa.

Hotellimme Dostojevski sijaitsi lyhyen matkan päässä Nevski Prospektistä Vladimirsky Prospektilla. Sieltä meidän olikin hyvä lähteä retkillemme. Kävimme tavallisten pietarilaisten suosimassa pikaruokaravintola Teremokissa. Sieltä saa muun muassa blinejä eri täytteillä, keittoja ja erilaisia piiraita. Hyvää ja halpaa, voimme suositella! Istuimme myös kahviloissa nauttien Pietarin hengestä ja makoisista leivonnaisista. Pietari on kulinaristin taivas.

Oli hienoa olla mukana tällä retkellä tässä kiinnostavassa kaupungissa ja hyvässä seurassa.

Minna, Patricia, Kirsi, Kaisa, Rauno, Eila ja Leila