•  

     

Juttuja meiltä ja meistä

Kiitän menneistä vuosista

Haluan kiittää Niemikotisäätiön johtoa, kaikkia säätiön kollegoja ja etenkin Mieli Töihin -valmennuksen kaikkia entisiä ja nykyisiä työtovereita ymmärryksestä ja tuesta, jota olen saanut osaksene v. 1999–2017 työskennellessäni mielenterveyskuntoutujien tietotekniikan kouluttajana. Tekemäni työn sisältöä voisi luonnehtia moniongelmaisten ihmisten erityisopetukseksi ja heidän työkuntonsa arvioinniksi. Olen pitänyt aina työstäni ja sen tuomista haasteista. Minä arvostan suuresti yhteiskunnan julkisia ja kolmannen sektorin tuottamia palveluita ja niiden henkilökunnan ammatillista osaamista. Mielenterveys ei ole kauppatavaraa!

Minulle suotiin työssäni mahdollisuus soveltaa makarenkolaista yhteisökasvatuksen metodia tietotekniikan opetukseen sekä osallistua työyhteisön jäsenenä ammatillisen kuntoutuksen kehittämiseen Mieli Töihin –yksikössä. Omassa työssäni suoriutumisessa ja sen kehittämisessä ovat olleet olennaisen tärkeitä rakenneosia kiinnostukseni filosofiaan, tieteisiin, taiteisiin, kirjalliseen ilmaisuun, sienestykseen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöön. Toki tieto- ja viestintätekniikan osaamistakin on tarvittu. Siihen minulla on kuuden vuoden ammattikoulutus.

Olen kyseenalaistanut parhaani mukaan omassa työssäni vammaisille ja vajaakuntoisille ihmisille suunnattua tietotekniikan opetusta. En ole purjehtinut koskaan valtavirrassa, koska sivujoissa vesi on raikkaampaa ja lähempänä alkulähdettä. Tietotekniikan opetustyön lomassa tapahtuvasta osallistuvasta havainnoinnista ja seurannasta sekä opetustulosten tilastoinnista ja raportoinnista kertyneet luovat johtopäätökset ovat olleet kulmakivinä tämän työn käytäntöjen kehittämisessä. Uteliaisuus kaikkea inhimillistä kohtaan ja mahdollisuus itsenäiseen ajatteluun ovat olleet minulle erinomaisia työn kannustimia.

Olen ollut mukana löytämässä kuntoutuksen maailmassa jotain uutta, joka on sovellettavissa myös työmarkkinoilla toimivien ihmisten opetukseen. Toteutettujen lukuisten hankkeiden onnistuminen on edellyttänyt kaikilta työyhteisömme jäseniltä sinnikkyyttä ja vankkaa sitoutumista sekä keskinäistä luottamusta. Toimintayksikkömme on kyennyt myös rakentavaan ja tulokselliseen yhteistyöhön yhteistyökumppaniemme kanssa. Lisäksi opintomateriaalin tuotannossa me olemme olleet omavaraisia.

Minulla on ollut onni kasvattaa ja kouluttaa työurani loppusuoralla myös seuraajia ja edelleen kehittäjiä tietotekniikan opetustyöhön Mieli Töihin –yksikköön. Nämä ovat perehtyneet työtehtäviinsä työyhteisömme tasavertaisina jäseninä mallintamalla ja tekemällä oppien. He aloittivat tänä vuonna yksikössämme tietotekniikan tulevaisuuden kehityksen huomioivan Android-laitteiden opetusprojektin. Toivotan tietotekniikkakouluttajille Mikko Tapaninaholle ja Veikko Henrikssonille sekä heidän apuohjaajilleen Jaakko Kuismalle ja Jukka Walleniukselle sekä kuntoutujien kotikoneiden huollon parissa ahkeroivalle Niko Hanhikarille onnea ja menestystä heidän tulevassa työssään.

Ilman Harri H:n tietotekniikan asiantuntijuutta ja ilman hänen laitevelhouttaan meillä ei olisi nykyisenkaltaista opetusympäristöä, suorituskykyisiä tietokoneita ohjelmineen ja oheislaitteineen sekä toimivaa verkkoympäristöä. Hänen työpanoksensa on ollut ja on edelleen hyvin merkittävä koko Niemikotisäätiön digitaalisille ratkaisuille. Kiitokset myös Harrin apuna työskentelevälle Petri B:lle.  Tietotekniikan opettaminen ja laitteistokannan ylläpitäminen eivät ole ilmakitaran soittoa.

Haluan kiittää erikseen Timo Heinilää, Paloaseman palopäällikköä, sillä ilman hänen työpanostaan ja kykyään koordinoida kuntoutusprojektejamme Mieli Töihin –yksikön tarjoaman ammatillisen kuntoutuksen taso ei olisi noussut koskaan nykyiselle – jopa kansainväliselle, tasolle. Laivassa voi toimia vain yksi kapteeni. Hänen ruorinsa tärkein kääntösuunta on oikeudenmukaisuus.

 

”Ihmisarvon palauttaminen – se, että vammainen tai vajaakun­toinen tuntee olevansa ensisijaisesti ihminen kaikkine ominaisuuk­sineen, oikeuksineen ja tunteineen ja vasta toissijaisesti vammai­nen tai vajaakuntoinen – on kaiken kuntoutuksen lähtökohta.” (ML v. 1997)

 

Minä jään tänään 17.11.2017 – 36-vuotisen, tapahtumarikkaan kuntoutustyörupeaman jälkeen – tyytyväisin mielin eläkkeelle. Siirryn kokopäivätoimisesti vapaan kirjailijan, runoilijan ja lehtimiehen tehtäviin.

 

Vencerémos

Matti Laitinen

 

 

Kommentit (0)

Ei kommentteja

Kirjoita uusi kommentti