Asumiskuntoutusyksiköt

Asumiskuntoutusyksiköt

Asumiskuntoutusyksikön asukkaat saavat pitkäaikaista ja jatkuvaa tukea kaikissa arjen asioissa. Tuen tarpeesta riippuen, joko ympärivuorokautisesti tai virka-aikaan. Iltaisin ja viikonloppuisin Niemikotisäätiön yöpäivystys on asiakkaiden käytössä. Ohjaajat neuvovat ja avustavat asukkaita yksilöllisesti tai ryhmissä tilanteen mukaan.  Asukkaita tuetaan ulkopuolisiin toimintoihin mm. opiskeluun, työ- ja päivätoimintaan asiakkaan kuntoutumissuunnitelman mukaisesti.

  Tehostettu palveluasuminen, ympärivuorokautinen tuki

Kuntoutuja: Tehostetussa palveluasumisessa vaikeasti toimintarajoitteinen kuntoutuja tarvitsee jatkuvasti hoivaa ja huolenpitoa sekä ympärivuorokautista tukea.

Asuminen: Tehostettu palveluasuminen on yhteisöllistä asumista ryhmäasunnossa. Henkilöstöä on paikalla ympäri vuorokauden.

Palvelut: Kuntoutujaa avustetaan hänen päivittäisissä toiminnoissaan, kuten henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimisessa, ruokailun järjestämisessä, siivouksessa ja pyykinpesussa sekä lääkärin ohjeiden mukaisessa lääkehoidossa. Kuntoutujaa ohjataan harjoittelemaan itsenäistä päätöksentekoa, raha- ja muiden asioidensa hoitoa, mielekästä vapaa-ajan viettoa sekä ihmissuhteiden hoitamista. Kuntoutujaa tuetaan vastuulliseen ja toisia huomioivaan elämiseen lähiyhteisössä ja laajemmin yhteiskunnassa. Lääkäripalvelut ja muut terveydenhoidon palvelut järjestetään tarvittaessa sekä varmistetaan asiakkaalle kuuluvien etuuksien saanti.

Henkilöstö: Yksikön vastaavalla työntekijällä on mielenterveystyöhön soveltuva vähintään AMK- tai opistotasoinen sosiaali- tai terveydenhuollon koulutus (esimerkiksi sosiaaliohjaaja tai sairaanhoitaja). Muulla henkilöstöllä on lähi- tai mielenterveyshoitajan tutkinto. Henkilöstöstä 1/3 on korkeakoulu- tai opistotasoisen ja 2/3 toisen asteen koulutuksen suorittaneita. Henkilöstöä on kuntoutujien tarpeiden mukaan vähintään 0,4-0,8 työntekijää kuntoutujaa kohti.

Tuettu asuminen, tuki joka päivä + yöpartio

Kuntoutuja: Tuetussa asumisessa kuntoutuja tarvitsee tukea ja ohjausta kyetäkseen asumaan itsenäisesti kotonaan tai tukiasunnossa.

Asuminen: Kuntoutuja asuu lähtökohtaisesti omassa kodissaan (vuokra-, omistus- tai muussa vastaavassa asunnossa). Jos kuntoutujala ei ole käytössään hänen tarpeitaan vastaavaa asuntoa, häntä avustetaan hankkimaan sellainen. Tarvittaessa hänelle järjestetään tukiasunto, josta siirrytään itsenäisempään asumiseen, kun kuntoutuminen on edistynyt. Tukiasunnossa asuminen on luonteeltaan tilapäistä. Kuntoutujan kuntoutussuunnitelman yhtenä osana on sopivan asunnon hankinta, joka toteutetaan lähtökohtaisesti yhteistyössä kunnan asuntotoimen kanssa.

Palvelut: Asumiseen liittyy intensiivinen kuntoutus, jonka tavoitteena on auttaa kuntoutujaa toimimaan normaalielämässä mahdollisimman itsenäisesti sekä luoda yhteys tulevan asuinalueen paikallisiin palveluihin. Tuettu asuminen käsittää säännöllistä, kuntoutussuunnitelmaan perustuvaa mielenterveyskuntoutusta, jota annetaan pääosin muualla kuin kuntoutujan asunnossa ja jota toteutetaan mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä kuntoutujan omaisten ja läheisten kanssa. Kuntoutuksen avulla kuntoutuja opettelee hallitsemaan oireitaan, sekä harjoittamaan päivittäisiä toimintoja, käyttämään kodin ulkopuolisia palveluja sekä löytämään mahdollisuuksia virikkeelliseen vapaa-ajan toimintaan. Häntä ohjataan mahdollisuuksien mukaan siirtymään työelämään tai opiskelemaan. Myös kuntoutujan omaisten tukemisesta ja ohjaamisesta huolehditaan. Tavoitteena on liittää turvattuun asumiseen toimiva palveluverkosto.

Henkilöstö: Asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämisestä huolehtii sosiaalliohjaaja, sairaanhoitaja, mielenterveyshoitaja tai mielenterveys- ja päihdetyöhön erikoistunut lähihoitaja sekä tarvittaessa lääkäri ja sosiaalityöntekijä. Palvelut järjestetään tiiviissä yhteistyössä paikallisten toimijoiden (mielenterveystoimistot, terveysasemat, sosiaalitoimi, Kela, työvoimatoimistot, järjestöt yms.) kanssa.

Tuettu asuminen, tuki virka-aikaan + yöpartio

Kuntoutuja: Tuetussa asumisessa kuntoutuja tarvitsee tukea ja ohjausta kyetäkseen asumaan itsenäisesti kotonaan tai tukiasunnossa.

Asuminen: Kuntoutuja asuu lähtökohtaisesti omassa kodissaan (vuokra-, omistus- tai muussa vastaavassa asunnossa). Jos kuntoutujala ei ole käytössään hänen tarpeitaan vastaavaa asuntoa, häntä avustetaan hankkimaan sellainen. Tarvittaessa hänelle järjestetään tukiasunto, josta siirrytään itsenäisempään asumiseen, kun kuntoutuminen on edistynyt. Tukiasunnossa asuminen on luonteeltaan tilapäistä. Kuntoutujan kuntoutussuunnitelman yhtenä osana on sopivan asunnon hankinta, joka toteutetaan lähtökohtaisesti yhteistyössä kunnan asuntotoimen kanssa.

Palvelut: Asumiseen liittyy intensiivinen kuntoutus, jonka tavoitteena on auttaa kuntoutujaa toimimaan normaalielämässä mahdollisimman itsenäisesti sekä luoda yhteys tulevan asuinalueen paikallisiin palveluihin. Tuettu asuminen käsittää säännöllistä, kuntoutussuunnitelmaan perustuvaa mielenterveyskuntoutusta, jota annetaan pääosin muualla kuin kuntoutujan asunnossa ja jota toteutetaan mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä kuntoutujan omaisten ja läheisten kanssa. Kuntoutuksen avulla kuntoutuja opettelee hallitsemaan oireitaan, sekä harjoittamaan päivittäisiä toimintoja, käyttämään kodin ulkopuolisia palveluja sekä löytämään mahdollisuuksia virikkeelliseen vapaa-ajan toimintaan. Häntä ohjataan mahdollisuuksien mukaan siirtymään työelämään tai opiskelemaan. Myös kuntoutujan omaisten tukemisesta ja ohjaamisesta huolehditaan. Tavoitteena on liittää turvattuun asumiseen toimiva palveluverkosto.

Henkilöstö: Asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämisestä huolehtii sosiaalliohjaaja, sairaanhoitaja, mielenterveyshoitaja tai mielenterveys- ja päihdetyöhön erikoistunut lähihoitaja sekä tarvittaessa lääkäri ja sosiaalityöntekijä. Palvelut järjestetään tiiviissä yhteistyössä paikallisten toimijoiden (mielenterveystoimistot, terveysasemat, sosiaalitoimi, Kela, työvoimatoimistot, järjestöt yms.) kanssa.

Määritelmät: Asumista ja kuntoutusta. Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluja koskeva kehittämissuositus. Helsinki, 2007, 32 s. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja)